Mitä kirjallisuusterapia on?

Kirjallisuusterapia eli sanataideterapia tarkoittaa terapeuttista vuorovaikutusprosessia, jossa hyödynnetään joko valmista kirjallista aineistoa tai itse tuotettua tekstiä.

Palaute on osa kirjallisuusterapiaa

Pelkkä lukeminen tai kirjoittaminen voi olla terapeuttista. Laajasti käsittäen päiväkirjankin kirjoittaminen voi olla terapiaa. Päiväkirjan kirjoittamisen prosessista puuttuu kuitenkin palaute, joka on osa kirjallisuus- ja sanataideterapiaa.

Perinteisessä kirjallisuusterapiatyössä käytetään hyväksi vuorovaikutussuhdetta. Yleensä kirjallisuusterapiaa harjoitetaan ohjaajan johdolla ryhmissä.

Virikkeenä voidaan käyttää kaikenlaisia tekstejä

Keskustelun ja kirjoittamisen pohjana voidaan käyttää kirjoja, lehtiä, äänitteitä, valokuvia, videoita tai elokuviakin. Tarkoituksena ei ole kiinnittää huomiota kielellisiin eikä kirjallisen ilmaisun ongelmiin.

Lisää tietoa kirjallisuusterapiasta kannattaa etsiä Internetistä ja kirjallisuudesta mm. seuraavilla hakusanoilla: kirjallisuusterapia, runoterapia, kirjoittamisterapia, sanataideterapia, bibliotherapy, poetry therapy, writing therapy.

Kenelle kirjallisuusterapia on tarkoitettu?

Kirjallisuusterapian kenttä on laaja ja kirjava. Kun kirjallisuusterapia vuosikymmeniä sitten oli uutta, sitä harjoitettiin pääasiassa kliinisellä puolelle eli mielisairaaloissa ja psykiatrisissa hoitolaitoksissa sekä päihdeongelmaisten hoitoyksiköissä.

Nykyään kirjallisuusterapian käyttö  on monimuotoista. Kirjallisuuden käyttöä ja keskustelua sekä luovaa kirjoittamista hyödynnetään kaikissa ikäryhmissä. Kirjallisuusterapiaan osallistuvat lapset ja murrosikäiset nuoret kouluissa ja laitoksissa, aikuiset kasvu- ja tukiryhmissä sekä vanhukset vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa.

Ryhmiä, jotka voivat hyötyä kirjallisuusterapiasta:
– kuntoutujat
– erilaisista riippuvuusongelmista kärsivät
– oppimisvaikeuksista kärsivät
– vammautuneet
– vangit
– monet muut ryhmät

Tietenkin kuka tahansa, joka haluaa oppia itsetuntemusta sekä oppia tiedostamaan tunteensa ja vaikuttimensa, voi hyötyä kirjallisuusterapiasta.

Kirjallisuusterapian historiaa

Sanojen parantava voima on ikivanha

Sanojen parantava voima on ihmiskunnan historiassa yhtä vanhaa kuin sanojen ilmaisutaito. Varsinainen  kirjallisuusterapiatoiminta sai alkunsa Yhdysvalloissa ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Sotaveteraanien viihdykkeeksi järjestettiin lukemista ja tätä toimintaa alettiin kutsua biblioterapiaksi (bibliotherapy).

Myöhemmin yleistyi käsite runoterapia (poetry therapy), jonka merkitys on laajempi kuin pelkkä runojen lukeminen. Suomessa vakiintui kirjallisuusterapia-nimitys.

Kirjallisuusterapeuttinen toiminta vilkastui Yhdysvalloissa 1930-luvulla

Kirjallisuusterapeuttinen toiminta vilkastui Yhdysvalloissa 1930-luvulla. Toiminta on alkanut kliinisellä puolella eli sairaaloissa ja hoitolaitoksissa ja levinnyt ”siviilipuolelle” eli kirjastoihin ja muuallekin.

Runoterapian amerikkalaisia pioneereja ovat Eli Greifer ja Jack J. Leedy, jotka alkoivat vuonna 1959 kokeilla runoterapiaa brooklynilaisella psykiatrisella klinikalla.

New Yorkissa avattiin parantavan runon galleria 1930-luvulla

Greifer avasi jo 1930-luvulla New Yorkissa ”Parantavan runon gallerian” (Remedy Rhyme Gallery), joka arkistoi runoja erilaisia terapeuttisia tarkoituksia varten.

Jack J. Leedy perusti vuonna 1969 runoterapiayhdistyksen. Yhdysvalloissa on nykyään runoterapiakeskuksia ja muutamissa yliopistoissa on alan opetusta. Ensimmäinen väitöskirja runoterapiasta on vuodelta 1949.

Lähde:
Juhani Ihanus (toim.): Kantavat sanat. Kirjastopalvelu 1989.

Kirjallisuusterapian tavoitteet

Kirjallisuusterapian ryhmäprosessi Kirjallisuusterapian teoriataustaa