SYDÄNTEN JOUKOSSA Tarinoiden mieli -juhlaseminaari Suomenlinnassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Ilse Nyberg

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry järjesti lokakuisena perjantaina 22.10.2021 Tarinoiden mieli -juhlaseminaarin yhdistyksen täyttäessä tänä vuonna 40 vuotta. Lautta toi Suomenlinnaan 48 osallistujaa myrskyisen tuulen ja reippaan syyssateen saattelemina. Jyhkeän ja tunnelmallisen Pajasalin täytti pian iloinen puheenporina, kun voitiin vihdoin kohdata “elävinä” koronapandemian aikaisten rajoitusten hieman hellitettyä.

Seminaarin avasi koskettava runoesitys “Me muutumme siksi mitä rakastamme”. Jaana Huldén ja Heli Hulmi esittivät muun muassa Edith Södergranin, Huub Oosterhuisin, Eeva-Liisa Mannerin ja Solveig von Schoultzin runoja rakkaudesta. Koin esityksen lempeän lohdullisena kuin myös vahvasti ravistelevana. Mieleen jäivät rakkautta etsivän levottoman sydämen lepatus, vapisevat syvät varjot ja ohi ratsastava ritari. Kun yhteisen rakkauden polku loppuu, jää jäljelle rakkaus elämään – uuden aamun sarastus.

Dosentti Juhani Ihanus kertoi luennossaan kiintymyssuhteista elämäntarinoissa. Kuulimme erilaisista varhaisista kiintymystyyleistä ja siitä, miten nämä voivat vaikuttaa minuuden rakentumiseen sekä elämänkulkuun. Ihanuksen rauhallista ja syvämietteistä luennointia oli miellyttävää kuunnella. Luennossa oli paljon tuttua kuin myös uutta näkökulmaa kuten varhaisten kiintymyssuhteiden ja elämäntarinan yhtymäkohdat. Miten ymmärrystä kiintymyssuhteista voisi yhdistää esimerkiksi kirjallisuusterapiassa oman elämäntarinan sanoittamiseen ja tutkimiseen? Ihanus toi esiin myös aiheellisen huolen varhaiskasvatuksen nykyisestä tilanteesta, jossa lapset joutuvat kohtaamaan jatkuvasti vaihtuvia aikuisia päiväkotien henkilöstöpulan takia. Tällä voi olla kauas kantavia vaikutuksia esimerkiksi lasten tulevaisuuden ihmissuhteisiin.

Seuraavaksi pääsimme liikkumaan ja kirjoittamaan kirjallisuusterapiaohjaaja, tanssi-liiketerapiaohjaaja Helena Hietaniemen johdolla. Kuuntelimme kehoa, liikettä ja hengitystä. Otimme tilaa haltuun kävellen eri rytmeissä sekä lopuksi kohtasimme toisiamme peiliharjoituksessa toistemme liikkeitä peilaten ja myötäeläen. Osa ryhmästä katsoi ja havainnoi toisten liikkumista siitä vapaasti kirjoittaen.

“Olen monen keskellä, monien sydänten joukossa. Kehoni puutumukset sulavat liikkeeseen. Katseeni elää ja liikkuu kehoissa, nyt pysähtyy.”

Seminaarin toisessa luennossa psykoanalyytikko Harri Virtanen kertoi kirjastaan Trauma ja rakkaus kuvaten varhaisen trauman ilmenemistä ja vaikutusta yksilön elämässä. Virtanen toi esiin parisuhteen eri rooleja sekä mahdollisuutta eheytyä aikuisiän turvallisessa parisuhteessa hyväksyen menetyksen mahdollisuuden ja rakkaussuhteen epätäydellisyyden. Luentoa elävöittivät vahvat taidekuvat kuten esimerkiksi Hugo Simbergin “Kuoleman puutarha” -teos. Taiteella voi olla uutta luova vaikutus, jossa voi syntyä tilaa luovuudelle ja leikille. Taide-elämys voi synnyttää ihmisessä luovaa muutoksen tilaa, jossa yhdistyvät keho sekä mieli leikin ja mielikuvituksen siivin. Virtasen luento herätti paljon mielenkiintoista keskustelua.

Kirjallisuusterapiaohjaaja Kirsi Marttinen ohjasi meille seuraavaksi kirjoitusharjoituksia kaikesta tähän saakka seminaarissa koetusta. Kokosimme ryhmissä yhteisen tekstin päivän tärkeimmistä lauseista, jotka jokainen oli omista teksteistään valinnut. Sitten runoilijan tuoli kutsui ryhmiä esittämään syntyneet tarinat ja runot toisille – jotkut kuorolausunnan tai pantomiimin säestäminä ja dialogina. Tuntui vapauttavalta nauraa ja liikuttua yhteistä kokemusta jakaen, yhteisten sanojen äärellä.

“Mahtavaa!” “Onneksi on traumoja, muuten tulisimme hulluiksi!”

Unkarin sisaryhdistys toi oman tervehdyksensä sekä onnittelut yhdistykselle. Kuulimme sen sekä unkariksi että suomeksi. Tervehdyksen toi meille Viktória Tóth.

Yhdistyksen varapuheenjohtaja Silja Mäki esitti juhlapuheenaan sadun, jossa rohkeat keijut ja peikot jaksoivat uskoa runouden voimaan ja viedä eteenpäin kirjallisuusterapian viestiä. Tarinassa seikkailivat tutunnimiset hahmot kuten Juhani-keiju ja Seija-keiju. Se oli satu suomalaisen kirjallisuusterapian historiasta. Siljan ihastuttavan sadun saattelemina kohotimme onnittelumaljat Suomen Kirjallisuusterapiayhdistykselle ja sen 40-vuotiselle matkalle tähän hetkeen.

Lopuksi saimme nauttia tarjoilusta, A cappella -kvartetin inspiroivasta laulumusiikista sekä toistemme seurasta.

Ilse Nyberg on kirjallisuusterapiaohjaaja ja sosionomiopiskelija.