TERVEISIÄ BUDAPESTISTA – lue tunnelmia viime vuoden kirjallisuusterapiakonferenssista

Euroopan ensimmäinen kirjallisuusterapiakonferenssi järjestettiin Unkarin pääkaupungissa Budapestissa 4.–5.10.2024. Suomesta oli mukana ilahduttavan paljon alan tutkijoita ja ammattilaisia. Osa oli esitelmöimässä tai työpajaa pitämässä, osa kuuntelemassa mielenkiintoisia esityksiä, hakemassa lisäoppia ja tapaamassa kollegoita yli kahdestakymmenestä maasta. Tässä suomalaisten tunnelmia Budapestista.

Teksti Sari Kortesoja ja Annamari Typpö

 

”Oli hienoa olla mukana konferenssissa, samasta asiasta innostuneiden joukossa. Itselläni ei ollut esitelmää, joten ahmin tietoa muiden esityksiä kuuntelemalla ja kuuntelin ylpeänä suomalaisten kollegoiden puheenvuoroja. Ehkä mieleenpainuvinta oli yhteenkuuluvuuden tunne sekä ystävällinen ja hyväksyvä ilmapiiri kaikkialla. Oli tosi mahtavaa tutustua paremmin myös suomalaisiin kollegoihin! Nimet olivat tuttuja, mutta monia piti matkustaa Budapestiin asti tapaamaan ensimmäistä kertaa kasvotusten.” – Sari Kortesoja

***

”Konferenssimatka oli yksi vuoteni kohokohdista! Oli ihanaa tutustua paremmin suomalaisiin kollegoihin ja viettää yhdessä aikaa sekä saada konferenssin esitelmistä ja työpajoista sytykkeitä ja vinkkejä työhön. Minulla oli todella rento reissu, sillä minulla ei ollut omaa esitelmää vaan sain vain nauttia täysillä konferenssin annista. Tunnelma jäi erityisesti mieleeni: se oli lämmin, kannustava ja innostunut.” – Kaisla Suvanto

***

”Budapestissa järjestetty ensimmäinen eurooppalainen kirjallisuusterapiakonferenssi oli samalla itselleni ensimmäinen ulkomainen konferenssi ja ensimmäinen englanninkielinen esitelmä. Esittelin tutkimustamme kirjallisuusterapian käytöstä edennyttä syöpää sairastavien potilaiden parissa (Group poetry therapy among patients with advanced cancer). Oma esiintyminen jännitti todella paljon, jopa siinä määrin, että harmitti etukäteen koko osallistuminen.
Lauantaina Victoria Field avasi tilaisuuden persialaisen runoilijan Rumin runolla ”The Guest House”. Runo on ollut itselleni henkilökohtaisesti tärkeä jo vuosia, ja se on auttanut vaikeiden elämäntilanteiden läpi. Minulla oli se monta vuotta työhuoneeni seinälle teipattuna! Tämän runon kuuleminen oli merkityksellinen sattuma ja tuli helpottunut olo, että nyt olen oman kutsumukseni äärellä.
Minulla oli lyhyt reissu, osallistuin vain yhteen konferenssipäivään, mutta se oli valtavan inspiroiva. Suomalaiset kollegat pitivät hienoja esitelmiä. Itseäni erityisesti innoittaneet esitelmät olivat italialaisen Luca Buonaguidin Poetry and Psyche. From poetic inspiration to poetry therapy ja unkarilaisen Péter Hamvasin Tolstoy Therapy. Lessons of a pilot group. Syntyi oivallus, että teen omanlaista tutkimustyötä, itselleni sopivalla tavalla, pikkuhiljaa yhä rohkeammin.” – Mervi Nyfors

***

”Pidin konferenssissa ensimmäisen kansainvälisen tutkimusesitelmäni kirjallisuusterapiasta äitien kerronnallisen toimijuuden tukena, enkä jännityksissäni osannut käyttää edes kaukosäädintä, jolla diaa vaihdettiin. Esitelmän jälkeen syntyi kuitenkin todella hienoja yhteyksiä ja keskusteluja samoista asioista kiinnostuneiden kollegoiden kanssa ympäri maailman. Asiasisällön osalta tärkeää oli kuulla uupumustyöpajassa uupumuksesta puhuttavan nimenomaan hoivan kontekstissa, mistä keskustelusta sain tärkeitä lähteitä myös omaan työhöni.
Eikä kirjallisuusterapian kyseessä ollessa voi koskaan välttyä itseoivalluksiltakaan. Minän moninaisuutta käsittelevän työpajan kirjoitusharjoituksessa kirjoitin sinikantiseen muistiooni: ’Sopivaksi kasvatettu kasvaa nyt sopimattomaksi, väkivaltaisesti, koska sellaista sopimattomaksi kasvattaminen on, kuten sopivaksi kasvattaminenkin.’ Tieteelliseltä konferenssilta melko erityistä, sanoisin.” – Petra Partanen

***

”Tunnelma konferenssissa oli lämmin ja innostava, ihmiset olivat avoimia ja keskustelut syväluotaavia. Oli hienoa luoda uusia yhteyksiä niin suomalaisiin kuin kansainvälisiinkin kollegoihin, kuunnella vaikuttavia puheenvuoroja ja sukeltaa kirjallisuusterapian maailmaan ihan uudella tavalla. Yksi konferenssin kohokohdista oli ehdottomasti Victoria Fieldin keynote-puheenvuoro, jossa hän käsitteli ihmisenä olemista ja yhteyksien luomista. Hän rakensi esityksensä Rumin Vierasmaja-runon ympärille ja vertasi kirjallisuusterapiaryhmää vierastaloon – paikkaan, jossa kaikki ajatukset ja tunteet ovat tervetulleita, jossa niitä kuunnellaan ja jossa ne kohdataan hyväksyvästi. Onko kauniimpaa tapaa kuvata kirjallisuusterapiaa? Ei taida olla.
Oma panokseni konferenssiin oli lauantainen työpajani synnytystarinoista. Tutkimme yhdessä, miten syntymän ja synnyttämisen kokemuksia voidaan ilmaista ja ymmärtää runouden, omaelämäkerrallisen proosan ja laululyriikan kautta. Osallistujien jakamat tarinat olivat voimakkaita ja koskettavia – täynnä sekä yksilöllisiä että universaaleja sävyjä. Oli etuoikeus päästä kuulemaan ja käsittelemään näin merkityksellisiä kokemuksia yhdessä.
Lisäksi osallistuin itse kahteen työpajaan, jotka jättivät vahvan jäljen. Isobritannialaisen Anne Tylerin The poetic body -työpajassa yhdistimme tietoista liikettä runouteen. Irlantilaiset Geraldine Campbell ja David Madden taas ohjasivat työpajan When the universal becomes personal. Working with trauma, joka tarjosi oivalluksia siitä, miten trauma ja henkilökohtainen kokemus kietoutuvat yhteen kirjallisuusterapiassa.” – Annamari Typpö

***

Kiitos unkarilaisille kollegoillemme upeista järjestelyistä! Siitä on meidän suomalaisten hyvä ottaa oppia ensi syksyyn, jolloin järjestämme kaikkien aikojen toisen eurooppalaisen kirjallisuusterapiakonferenssin Jyväskylässä. Järjestelyt ovat täydessä vauhdissa, ja tapahtuman verkkosivuilta osoitteesta www.jyu.fi/poetrytherapy2025 löydät lisätietoa.

Toivomme näkevämme Jyväskylässä mahdollisimman paljon paitsi kollegoita muista maista myös ison joukon suomalaisia alasta innostuneita. Merkitse siis kalenteriin 2.10.–4.10.2025. Olet lämpimästi tervetullut!

Artikkeli on ilmestynyt Kirjallisuusterapia 1/2025 -lehdessä.