ESITTELYSSÄ Pirjo Arvola – Pekka Arvola: Outo pöpö Haukkumaassa

 

Pirjo Arvola & Pekka Arvola: Outo pöpö Haukkumaassa. Kuvitus Ilona Partanen. Espoo: Mini

Kustannus Oy, 2023.

Teksti: Tuuli Jokivartio-Toivonen

 

Kun pandemia uhkaa Haukkumaata

 

Sarjan kahdesta aiemmasta teoksesta Liikaa herkkuja Haukkumaassa ja Houkuttaja häiritsee  

Lammasmaata tuttu neuvokas etsivämäyräkoira Väiski Mäyris ratkoo tällä kertaa oudon pöpön

mysteeriä. Kertomuksen takana ovat erityisnuorisonohjaaja, kirjastonhoitaja ja kirjallisuusterapeutti

Pirjo Arvola ja teologian maisteri Pekka Arvola. Heidän tekstinsä on ajankohtainen, hauska ja

opettavainen. Haukkumaan hahmot ovat juuri sopivan neuvokkaita, hullunkurisia ja tunteisiin

vetoavia. Kerronta on sujuvaa ja oikeakielistä, mutta ei liian vaikeaa eikä turhan yksinkertaista. Ilona

Partasen värikäs ja humoristisesti toteutettu kuvitus tukee ja elävöittää tarinaa onnistuneesti.

 

Haukkumaa-sarjan kolmannessa osassa kirjan tekijät tarttuvat lähimenneisyydestä nousevaan

tärkeään teemaan, nimittäin pöpöihin ja niiltä suojautumiseen ja laajemmin ajateltuna

uhattuna olemisen kokemukseen ja sen sietämiseen. On hyvä, että joku ottaa tehtäväkseen selittää

asian lapsille sadun keinoin. Vaikka Covid-pandemia maskeineen, rokotusohjelmineen ja

käsienpesuineen on taakse jäänyttä aikaa, pöpöjä tulee ja menee varmasti tulevaisuudessa, kuten

myös niiltä suojautumisen tarpeita. Akuutissa tilanteessa me aikuiset keskityimme pitkälti

haastavasta tilanteesta selviytymiseen ja pienimmät perheenjäsenet jäivät helposti sivustaseuraajan

rooliin. He kuitenkin haluavat yleensä tietää, miksi joku asia pitää tehdä, eikä selitykseksi silloin riitä

”koska aikuiset niin sanovat”. Satukirjan avulla asian voi perustella ymmärrettävällä tavalla

ja kaiken lisäksi vielä viihdyttävässä muodossa. Arvoloiden kirjan tapaiset teokset ovat hyväksi tueksi

myös esimerkiksi piikkikammosta tai lääkäripelosta kärsiville lapsille.

 

Outo pöpö Haukkumaassa etenee perinteisen, hyväksi todetun kaavan mukaan. Yhteinen

vastustaja, tällä kertaa outo pöpö, uhkaa kertomuksen päähenkilöitä, ja juoni perustuu vastustajan

voittamiseen. Yksinkertaisesti ilmaistuna hyvä voittaa pahan, niin kuin kunnon sadussa kuuluukin.

Arvoloiden luomat Haukkumaan asukkaat ovat mainioita ja ne puhuttelevat niin lapsia kuin

aikuisiakin. Väiski Mäyriksen lähipiiriin kuuluvat muun muassa serkkupoika Kalle Karvatassu, Pyry-

corgi, lääkärinä toimiva Hertta Rohtonen ja Haukkumaan viisas kylänvanhin Rauhantassu.

 

Olen pitänyt Haukkumaa-sarjan kirjoista kovasti ensimmäisen osan ilmestymisestä lähtien. Jäin

pohtimaan, mikä tekee lastenkirjasta niin hyvän, että se erottuu näin selvästi edukseen. Asiaa

tuntematta voisi kuvitella, että lastenkirjan kirjoittaminen on aika helppoa, mutta veikkaan, että niin

se ei oikeasti ole.  Lapset ovat lahjomattomia lukijoita, jota eivät pyydä aikuista lukemaan kirjaa yhä

uudelleen, jos se ei oikeasti puhuttele, naurata ja esimerkiksi lohduta. Olennaista on myös se,

että sadulla on jonkinlainen opetus ja että se tuottaa lukijalleen lisäarvoa, kuten uusia oivalluksia.

Hyvän lastenkirjan hahmot ovat pieniin kuuntelijoihin vetoavia, mutta eivät heitä aliarvioivia.

Kerronta on sujuvaa ja oikeakielistä, mutta ei liian vaikeaa eikä liian yksinkertaista. Huumorin on

myös oltava lapsilukijoille sopivaa. Haukkumaa-sarjan kaikki kolme osaa ovat hyvin esimerkkejä

onnistuneista lastenkirjoista, ja toivon kovasti jatko-osia näille mainioille tarinoille.

 

Tuuli Jokivartio-Toivonen on espoolainen kirjoittaja ja kirjallisuusterapiaohjaaja sekä sosiaalialan

ammattilainen.