UNITAITEEN YÖ KALLION KIRJASTOSSA 17.8.2023 – Vuoropuhelua ja silmukointia unien kanssa

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry järjesti perinteisen Taiteiden yön tapahtuman Kallion kirjastossa 17.8.2023. Tällä kertaa aiheena olivat unet ja niistä kirjoittaminen kirjallisuusterapiaohjaaja, uniohjaaja® ja ryhmätaideterapeutti Kirsi Virkkusen ohjaamana. Saavuimme Kupolisaliin nähty “uni kainalossa” tai ainakin mielessä.

Aluksi yhdistyksen puheenjohtaja Jaana Huldén avasi tilaisuuden kertomalla lyhyesti kirjallisuusterapian historiasta sekä yhdistyksen nykyisestä toiminnasta. Sitten Kirsi Virkkunen kertoi meille alustuksessaan unista ja niiden merkityksestä. Unennäön historiasta jäivät erityisesti mieleen muinaiset Egyptin unitemppelit, joissa hoidettiin esimerkiksi sairauksia erilaisten unirituaalien avulla.

Hyvin pitkäikäinen ihminen voi nähdä unia jopa 25 vuotta elämästään, sillä unien näkemisen vaiheet kestävät yli sata minuuttia yössä.

Uni pyrkii vahvistamaan meitä avaamalla sisimpäämme. Psykiatri C.G. Jung on todennut, että kaikki unessa on itseä. Uni puhuu meille vahvojen symbolien kautta, liioitellen ja asioita suurennellen, jotta viesti tulisi perille.  Unen symbolikieli voi haastaa meitä tutkimaan itseämme. Painajaiset taas kuvastavat usein ristiriitaa ulkoisen ja sisäisen välillä. Unet ovat meitä askeleen edellä – ne tahtovat meille hyvää.

Kirsi kertoi meille myös unipäiväkirjastaan, jota hän kirjoittaa joka aamu. Muistikuvat unesta voivat haihtua hetkessä, joten kannattaa olla nopea niitä kirjatessa. Myös lyhyet väläykset tai haituvat unesta voivat olla merkityksellisiä. Unien muistelemista ja tutkimista kannattaa harjoitella pitkäjänteisesti.

Aloitimme uniharjoituksen lukemalla nähdyn unemme, joka osalla oli mukana, tai kirjoittamalla se paikan päällä ylös. Jatkoimme lyhyellä rentoutumisella, jossa jätettiin päivän kiireet taakse. Silmät kiinni kuuntelimme Kirsin ohjeet tulevaan harjoitukseen. Alleviivasimme kiinnostavat kohdat unestamme, spontaanisti liikoja järkeilemättä. Sitten valittiin niistä yksi intuitiivisesti otsikoksi ja kirjoitettiin 10 minuuttia vapaata tajunnanvirtaa. Tämän jälkeen sama toistettiin: poimittiin valituista tekstin sanoista tai lauseista yksi tärkein. Siitä tuli uuden tekstin otsikko. Saimme taas 10 minuuttia aikaa kirjoittamiseen. Vielä kerran alleviivattiin tekstistä kiinnostavat kohdat ja niitä käyttäen kirjoitimme lopuksi runon.

Kirjoittamisen jälkeen verrattiin runoa alkuperäiseen uneen. Kirjasimme ajatuksia muistiin. Mitä uni minulta pyytää? Mikä olisi sen viesti minulle nyt?

Huikean silmukointiharjoituksen päätteeksi osallistujat saivat lukea runonsa ääneen (kaikki halusivat) ja jakaa kokemuksiaan matkasta. Kokemuksia oli monenlaisia: tuskaa ja siitä oppimista, omien sarvien löytämistä – niin sydämen kiihkeitä läpätyksiä kuin purkaantuvaa ahdinkoakin.

Itse koin harjoituksen työläänä mutta palkitsevana. Saavuin lopulta “unispiraalia” myöten ahdistuksen alhosta omaan valkeaan tilaan, kohosin hitaasti kaaoksen ylle, säveltä kuuntelemaan. Seuraavana aamuna herätessä huomasin erityisen seesteisen ja keveän tunteen mielessä sekä kehossa. Uni oli puhunut minulle.

Ilse Nyberg