ESITTELYSSÄ Minna Martin: Hengitä tämä hetki – hengitys ja lupa olla

 

 

 

 

 

 

 

 

Minna Martin: Hengitä tämä hetki. Hengitys ja lupa olla. Helsinki: Kirjapaja, 2022.

Teksti: Helena Hietaniemi

Hengitän, saan vain olla

Minna Martinin teos Hengitä tämä hetki hoitaa ja lohduttaa kuin lämmin ja viisas ystävä, jolla on jakaa myös tietoa ja taitoa. Lisäksi kirja on kaunis ja pehmeäkantisena mukava kädessä. Hengitän, hellitän, päästän irti – saan vain olla.

Kouluttajapsykoterapeutti Minna Martin on kirjoittanut useita hengitykseen, mielentämiseen, jännittämiseen ja kehollisuuteen liittyviä kirjoja. Viimeisin – Hengitä tämä hetki – lukuisine harjoituksineen, puhuttelevine lukuineen ja Martinin omine hoitavine runoineen avaa hengityksen merkitystä hyvinvoinnin, itsetuntemuksen ja itsesäätelyn näkökulmasta. Kirja lähestyy lukijaa niin lempeästi, että kontrolloiva suorittajaihminen vapautuu.

Kouluttajana ja psykologina Martin tietää, että pelkkä oleminen vaatii opettelua. Monille, kenties useimmille, on vaikeaa vain olla, pysähtyä, hiljentyä, kääntyä sisäänpäin, antautua kannateltavaksi, levätä ja ihmetellä.

Kirjoittaja pohtii, ettei olemisen kokemus ole pelkästään harmonista ja ihanaa. Me kaikki koemme ristiriitoja, keskeneräisyyttä, häpeää ja epätäydellisyyttä. Kun hyväksymme nekin puolet itsessämme, tarve kieltämiseen, suojautumiseen, miellyttämiseen, ärtymiseen ja vaatimiseen vähenee. Samalla pelko, häpeä, riittämättömyys ja huonommuus lievittyvät.

Hengityksemme kertoo tunne-elämästämme ja vuorovaikutussuhteistamme. Arkitilanteissa huokailemme, pidätämme hengitystä, nieleskelemme. Jonkun kanssa tuntuu, ettei ole tilaa hengittää, koska jännitys estää luonnollisen hengityksen. Toisen kanssa voi huokaista helpotuksesta: on tilaa ja lupa olla kotonaan omassa kehossaan. Hengityksemme siis reagoi ympäristöön ja suhteisiimme ja omalla hengityksen rytmillämme vaikutamme muihin. Joudumme tämän tästä sanomaan itsellemme: ”Muista hengittää.”

Kun koemme olomme turvalliseksi, hengityksemme virtaa vapaasti, mutta jo lievä epävarmuus ja jännitys virittävät kehoa. Voimakkaat uhan ja pelon kokemukset voivat joillakin käynnistää voimakkaan taistelu-, pako- tai lamaantumisreaktion ilman todellista uhkaa. Paniikkioireilu on esimerkki varmuuden vuoksi käynnistyneestä reaktiosta.

Pelätessämme ja hätääntyessämme pidätämme hengitystä, hengitämme niukasti tai haukomme henkeä. Pelkojen aktivoituessa rauhallinen hengitys viestii keholle, ettei ole mitään hätää ja että tilanne menee ohi. Martin muistuttaa, että vaikka emme aina voi vaikuttaa asioihin, voimme kuitenkin aina hengittää.

Martinin mukaan uloshengitys on avain muutokseen. Kun sisäänhengitys aktivoi kehoa, uloshengitys rauhoittaa sitä. Uloshengityksessä ja sen jälkeisessä tauossa ennen sisäänhengitystä hellittäminen, rauhoittuminen ja virtauksen tunne jatkuvat eli hengitys virtaa levossa hengitysliikkeen loputtua.

Uloshengitystä seuraavalla tauolla voi tulla tietoiseksi niistä tavoista, joilla on suojannut itseään vaikeilta tunteilta tai vuorovaikutuskokemuksilta. Noita tapoja ovat esimerkiksi kontaktista vetäytyminen, lihasjännitys ja hengityksen pidättäminen. On hyvä aktiivisesti ihmetellä ja keskustella heräävistä tunteista, jotta niitä voi ymmärtää. Hengitä siis ulos tietoisesti itsellesi antaen.

Kun hiljennymme ja vain olemme ja hengitämme, keho voi rauhoittua ja tasapainoittua.  Levätessämme kuulemme omat tarpeemme, joita olemme laiminlyöneet vastatessamme muiden odotuksiin ja tarpeisiin. Kun vastaamme omiin tarpeisiimme, voimme paremmin. Elvyttävä hiljaisuus sisältää kokemuksen siitä, että olemme turvallisessa yhteydessä itseemme ja toiseen.

Olemisen rinnalla ihmettely, joka on luovuuden ja kaiken vuorovaikutuksen pohjalla, on taito, jota Martinin mukaan voimme opetella. Hän innostaa meitä ihmettelemään kaikenlaisten kokemusten äärellä. Myös epämiellyttävät kokemukset ovat oppimisen aarrearkkuja, jos niitä tutkii kiinnostuksen kannattelemana.

Martin opastaa liiallisen vaativuuden ja kontrolloinnin kahleessa pyristeleviä harjoittamaan itsemyötätuntoa. Vaativuudesta voi vapautua harjaannuttamalla anteeksiantoa, armollisuutta, ystävällisyyttä, kiittämistä, myötätuntoisuutta ja hellyyttä itseä ja muita kohtaan. Noissa taidoissa voi kehittyä ja niitä voi syventää, kun niitä harjoittaa.

Moni on oppinut kasvuympäristössään, että jotkut tunteet sallitaan, toiset ovat kiellettyjä. Martin huomauttaa, että tunteet eivät kuitenkaan katoa, vaikka niistä ei puhuttaisi eikä niitä sallittaisi. Ihmisen keho saattaa ilmaista tarpeiden ja tunteiden olemassaoloa oireillen ja sairastuen, jos muunlainen ilmaisu ei ole mahdollista.

Saatamme jäädä kantamaan kasvoillamme tiedostamattomia tunnereaktioitamme ja niistä aiheutuneita jännityksiä. Kasvolihasten hellittäminen rauhoittaa elimistöä ja mieltä. Siksi kaikki hengitysharjoitukset on tarpeen aloittaa aina rentouttamalla ensin kasvojen lihakset.

Hengitystyöskentelyssä  pyritään vahvistamaan juurtumisen kokemusta. Jos ahdistaa tai jännittää, on hyvä laittaa jalat tukevasti alustalle ja juurruttaa jalkapohjat lattiaan. Juurtumisharjoituksessa itselle esitettävät kysymykset ovat samoja, joihin kirjallisuusterapiassa vastataan kirjoittamalla: Mistä olen tullut tähän? Ketkä ovat olleet minulle tärkeitä ihmisiä? Keihin olen kuulunut? Millaiset asiat saivat minut tekemään tärkeitä valintoja elämässäsi?

Kyky tunnistaa ja asettaa rajoja itselle ja toisille on keskeinen osa turvallisuuden tunnettamme ja oikeuksiamme. Martinin mukaan on miltei mahdotonta hengittää rauhallisesti omaan rytmiinsä ja uskaltaa olla vuorovaikutuksessa sellaisena kuin olemme ilman selkeiksi ja turvallisiksi koettuja kehon rajoja ihmissuhteissa. Ongelmat hengityksessä voivatkin kertoa omien rajojen tunnistamisen ja omien puoliensa pitämisen vaikeudesta. Kunnioittavassa vuorovaikutuksessa sallitaan se, että toisella on omat ajatuksensa, kokemuksensa, arvonsa, tuntemuksensa ja myös tapansa hengittää.

Luonnollinen tapa ottaa tilaa on uloshengityksen jälkeinen tauko, jota voi verrata meren aallon liikkeeseen rantahietikolla. Kun oppii elpymään uloshengityksen jälkeisessä tauossa, sisäänhengitykselle ja itselle syntyy luonnollista tilaa ja täyttyminen tuottaa mielihyvää.

Leikki, jossa toteutuvat yllätyksellisyys, uteliaisuus, jännitys ja mielihyvä, vapauttaa hengitystä kuin itsestään. Martin tarjoaa kirjallisuusterapiaankin sopivia kysymyksiä:  Millainen oli lempileikkiesi tunnelma? Minkä leikin tai tunnelman huomaat siirtyneen tähän päivään työhösi tai harrastuksiisi? Kenen kanssa voit nykyisin olla leikkisä? Miten arvelet leikkisyyden tunnelmien vaikuttavan hengitykseesi?

Kirja sisältää lukuisia harjoituksia yksin ja parin kanssa tehtäviksi: kuuntelevasta kosketuksesta, juurtumisesta, hellittävästä uloshengityksestä, irti päästämisestä, rajojen vahvistamisesta, harjoituksia, joissa hengitys yhdistyy hitaaseen liikkeeseen ja äänenkäyttöön, sekä harjoituksia, joilla syvennetään rauhoittumisen taitoja.

Martin ehdottaa, että omista havainnoistaan harjoitusten aikana voisi myös kirjoittaa. Itseä kuunnellessa ja pysähtyessä voi kysyä itseltään: Miltä tuntuu? Mitä mielessä liikkuu? Mitä huomaan minussa tapahtuvan? Mitä ajattelen? Mitä ihmettelen? Millaisia tarpeita huomaan? Miten puhun itselleni? Mitä tekisi mieleni sanoa tai tehdä? Millaisia muutoksia huomaan hengityksessäni?

Minna Martin päättää kirjansa luopumisen, surutyön ja oman rajallisuuden tarkasteluun ja sen jälkeen vielä omilla jaloilla seisomisen harjoitukseen. Kaunista.

 

Helena Hietaniemi on toimittaja ja kirjallisuusterapiaohjaaja.