MAISTERINTUTKIELMA kirjallisuusterapiasta työuupumuksen ennaltaehkäisyssä

”Orava pitäköön pyöränsä”
Kirjallisuusterapia työuupumuksen ennaltaehkäisyssä – traumainformoitu näkökulma

Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelija Sari Kortesoja tutki maisterintutkielmassaan kirjallisuusterapian käyttöä työuupumuksen ennaltaehkäisyssä. Mukana oli kirjallisuusterapiaan luontevasti sopiva traumainformoitu näkökulma, joka erityisesti sekä koronapandemian että Ukrainan tilanteen luoman epävarmuuden myötä on erittäin ajankohtainen ja hyödyllinen.

Tiivistelmä tutkielmasta:

”Työstressin pitkittymisen myötä kehittyvä työuupumus on haaste nyky-yhteiskunnalle. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten kirjallisuusterapiaa voi hyödyntää työuupumuksen ennaltaehkäisyssä. Traumoilla on iso vaikutus ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, joten tutkin myös, mitä lisäarvoa traumainformoitu työote tuo kirjallisuusterapialle.

Tutkimusaineistonani on kolmen asiantuntijan teemahaastattelu, ja menetelmänä käytän ankkuroitua teoriaa (grounded theory). Lisäksi hyödynnän teoriatietoa kirjallisuusterapiasta, traumainformoidusta työotteesta ja työuupumuksesta. Myös oma taustani sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaajana sekä työuupumuksen kokemusasiantuntijana on tärkeä osa tutkielmaani.

Tutkimuksen pohjalta loin teorian kirjallisuusterapiasta työelämän pysäkkinä, jossa ihminen pysähtyy tarkastelemaan itseään ja suhdettaan työhön vuorovaikutuksessa ohjaajan ja usein myös ryhmän kanssa. Traumainformoitu työote tuo jo luonnostaan traumasensitiiviseen menetelmään lisää turvallisuutta ja ymmärrystä ihmisten väliseen kohtaamiseen. Kirjallisuusterapia kasvattaa itsetuntemusta, mikä helpottaa työn kuormitustekijöiden tunnistamista ja hallitsemista. Se puolestaan johtaa työstressin vähenemiseen ja siten työuupumuksen riskin pienemiseen.

Tutkimuksessani tuli esille myös, että kirjallisuusterapia on taideterapiamuotona vielä yllättävän tuntematon. Jotta tätä tieteellisesti toimivaksi osoitettua keinoa osattaisiin hyödyntää enemmän, sen tunnettuutta tulee lisätä esimerkiksi julkisuuden, tutkimustyön ja koulutuksen kautta. Traumainformoitu työote sopii luontevasti kirjallisuusterapiaan, joten sen ottaminen osaksi kirjallisuusterapian koulutuksia ja oppikirjoja on suotavaa. Siten kirjallisuusterapia olisi omalta osaltaan lisäämässä traumatietoista kohtaamista ja myötätuntoa sekä itseä että muita kohtaan.”

Lue koko tutkielma Jyväskylän yliopiston sivuilta.

Lyhyempi versio pääkohtineen luettavissa Sarin verkkosivuilta.