ESITTELYSSÄ Aija Andersson: Amputaatio

Aija Andersson: Amputaatio. Helsinki: Kulttuurivihkot.

Teksti: Mia Öblom

Koskettava kipu ja kehollisuus

Aija Anderssonin runokokoelma Amputaatio on kirjailijan vuonna 2021 ilmestynyt esikoisteos. Kirja on syntynyt osittain kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä. Teoksessaan Andersson käsittelee vakavaa sairastumista ja amputaatiota. Kipeät aiheet nivoutuvat yhteiskunnan poliittisiin rakenteisiin, jotka eivät aina ole niin mutkattomia ja hyväksyviä kuin toivoisimme.

Anderssonin teoksessa kehollisuus ja taktiilisuus ovat vahvasti läsnä, välillä solutasolla, välillä kuvauksissa apuvälineistä. “suljettu raja / lasia ilman ympärillä / ilmaa lasin ympärillä / putoava raja / lasikattoja lattialla / sirpaleita jalkojen alla / vapaa ja rajaton, /lasillinen sooda-aavikkoa.” Sooda-aavikon voi lukiessaan tuntea kehossaan kihelmöivän katoavana tunteena. Andersson kuvailee taitavasti runoissaan sellaista tilaa, joka tavallaan tulee näkyväksi vasta sitten, kun sitä ei enää ole. Teoksessa yhdistyy olemisen ja olemattoman samanaikaisuus, muuttuvan kehon prosessointi.

Andersson kirjoittaa sairaudesta ja kehollisuudesta rohkein, haavoittuvaisin ja paikoin humoristisin ottein, mikä tuo runoihin dynaamisuutta: kivussa olemista ja siitä irtautumista. Välillä ollaan vereslihalla ja avataan vaikeita tuntemuksia, välillä on suhtauduttava hyväksyvän humoristisesti ja otettava etäisyyttä. Narratiivi kulkeutuu nykyhetkestä lapsuuteen ja tulevaan ja yhdistyy vahvasti ihmisyyden historiaan ja luonnon kiertokulkuun. Läsnä on jalan amputaation tuoma aikajana – aika ennen amputaatiota ja aika sen jälkeen. Teoksessa ihmiselämä on merkityksellinen ja samalla myös osa laajaa tarinaa.

Lukiessani minua pohdituttavat ableistiset yhteiskuntarakenteet, kuten vammaisuutta käsittelevät ennakkoluuloiset diskurssit, joita Andersson teoksessaan nostaa esiin. Runoissa tarkastellaan myös sairaanhoidossa esiintyviä asenteita ja ongelmakohtia.

Teoksessa yhdistyvät tyylisuuntaukseltaan perinteisempi luontoromantiikka ja realistisen kuvaileva kerronta, jonka avulla havainnollistetaan esimerkiksi sairaanhoidon asettamia kehollisuuden rajoja. Jälkimmäinen suorasukaisempi lyriikka on mielestäni paikoittain verrattavissa lavarunouteen. Olisin toivonut teokseen hieman soljuvampaa tyylien yhdistämistä, jotta kokonaisuus olisi tuntunut eheämmältä. Toisaalta erilaiset tyylit ja kielikuvat havainnollistavat myös hyvin pirstaleista nykyaikaamme.

Teoksessaan Andersson on nostanut esiin edesmenneen Claes Anderssonin runouden itselleen tärkeänä kirjoittamisen lähteenä, ja kirjassa on myös runo Claes Anderssonin muistolle. Mielestäni Amputaatiossa onkin havaittavissa samankaltaisia aiheita ja humoristista tyyliä kuin esimerkiksi Claes Anderssonin ja Tua Forsströmin lyriikassa. Lukiessa tulee myös mieleen tanskalaisen kirjailijan Naja Marie Aidtin teos Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin.

Aija Anderssonin teos on koskettava ja tärkeä. Se sopii käytettäväksi kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä kohdennetusti esimerkiksi somaattisten sairauksien ja surun parissa, mutta kattaa myös terapeuttisia aiheita laajemmin. Anderssonin toinen runokokoelma Eutanasia ilmestyy alkuvuodesta 2022.

“Hän kimaltaa / minä kimallan, / hänen lapsensa tulee kimaltamaan / Pystymme siihen, taiomme rauhan”.

Mia Öblom on psykologi ja tunnefokusoituun työskentelyyn suuntautunut terapeutti.