Kirjallisuusterapia

ESITTELYSSÄ Elena Favilli & Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille 1 & 2 sekä Minä, kapinallinen tyttö

Elena Favilli & Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille. Suom. Maija Kauhanen. Helsinki: Kustantamo S & S, 2017.
Francesca Cavallo & Elena Favilli: Iltasatuja kapinallisille tytöille 2. Suom. Maija Kauhanen. Helsinki: Kustantamo S & S, 2018.
Francesca Cavallo & Elena Favilli: Minä, kapinallinen tyttö, vallankumoustyökirja. Helsinki: Kustantamo S & S, 2019.

Teksti: Tuuli Jokivartio-Toivonen

Iltasaduista voimaa ja itseluottamusta

Kuulun niihin ihmisiin, jotka saavat voimaa kirjallisuudesta. Lukemisella on todettu olevan eheyttäviä sekä voimaannuttavia vaikutuksia ja se antaa samastumisen kautta käyttöömme sanoja ja tunteita, joiden avulla voimme ilmaista kokemuksiamme. Viime vuosina on julkaistu runsain mitoin sankari- ja selviytymistarinoita sisältäviä teoksia. Näiden tarinakokoelmien taustalla on ajatus, että niihin tutustuminen voi tuoda lukijalle luottamusta omiin mahdollisuuksiin ja ne voivat toimia siten roolimallina, niin lapsille kuin aikuisillekin.

Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille sekä sen jatko-osa Iltasatuja kapinallisille tytöille 2 ovat saaneet paljon lukijoita, ja olen kuullut monen tuttavani puhuvan näistä kirjoista innostuneina niin työ- kuin vapaa-ajan yhteyksissäkin. Sarjaan kuuluu vielä kolmaskin osa, Minä, kapinallinen tyttö. Viimeksi mainittu on aiempiin osiin perustuva työkirja, josta löytyy ohjeet esimerkiksi oman kapinan suunnitteluun ja rakkauskirjeen kirjoittamiseen omalle vartalolle. Nyt korona-ajan keskellä nämä teokset ovat saaneet uuden, entistä suuremman merkityksen ainakin minun silmissäni.

Kirjoissa on tarinoita itsenäisistä, vahvoista naisista, jotka ovat kulkeneet omaa tietään matkavarustuksenaan usko itseensä ja parempaan huomiseen. Oman tarinansa saavat niin Astrid Lindgren, Angela Merkel, Frida Kahlo, Anna Politkovskaja ja Marie Curie kuin moni muukin. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki jääsukeltaja Johanna Nordbladin tarina. Hänen amputoitavaksi tuomittu jalkansa säästyi ja parani, koska hän upotti sen säännöllisesti kylmään jääveteen. Nainen pelasti jalkansa ja alkoi lopulta jopa pitää veden kylmyydestä. Uskon, että monen elämässään vaikeuksia kohdanneen on helppo samastua tämän sinnikkään naisen tarinaan ja moneen muuhunkin kirjan kertomukseen.

Iltasatujen lisäksi samalla konseptilla on julkaistu kasa muitakin samaan ajatukseen perustuvia sankaritarinoiden kokoelmia, kuten Rohkeiden poikien kirja ja sen jatko-osa, Sankaritarinoita tytöille ja Sankaritarinoita pojille. Listaa voisi jatkaa vielä pidemmällekin. Se, että tämänkaltaisia kirjoja myydään valtavia määriä kymmenissä eri maissa, kertoo luonnollisesti hyvän markkinaraon löytymisestä, mutta myös rohkaisun ja sankaritarinoiden voimakkaasta vaikutuksesta ihmisiin. Näille kertomuksille on tilausta. Lisäksi ne ovat hyvää materiaalia käytettäviksi kirjallisuusterapeuttisissa yhteyksissä. Näitä voi käyttää tukena ja inspiraation lähteenä sekä kirjoittamiseen että lukemiseen perustuvissa tapaamisissa.

Iltasadut sopivat luettaviksi yksin tai yhdessä. Kollegani, joka toimii toiseen asteen kuraattorina, kuten minäkin, on ottanut tavakseen lukea asiakkaille katkelmia näistä kokoelmista tapaamisten lopuksi. Hän kertoo nuorten naisten odottavan innolla tarinoita. Joku on jopa kieltäytynyt poistumasta huoneesta ilman lukuhetkeä. Tänä keväänä monen arki mullistui ja uusia toimintatapoja kehitettiin. Toivoisin yhdessä lukemisen olevan yksi asia, jonka voisimme sisällyttää jatkossakin elämäämme. Mikään ei estä tekemästä tätä etäyhteyksien avulla, niin kuin viime aikoina on tullut tavaksi.

Esittelyn kirjoittaja Tuuli Jokivartio-Toivonen on espoolainen kuraattori ja kirjallisuusterapiaohjaaja.