LEENA SIPPOLA in memoriam

Suomalaisen kirjallisuusterapian äiti

Marraskuun viimeisenä päivänä laskettiin haudan lepoon Helsingin Hietaniemen hautausmaalla Leena Sippola (18.7.1928–2.11.2022), suomalaisen kirjallisuusterapian äiti. Hän oli yksi vuonna 1981 perustetun Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n kolmesta perustajajäsenestä yhdessä Juhani Ihanuksen ja Heli Mertasen kanssa. Sippola oli kirjastonhoitaja Lapinlahden sairaalan potilaskirjastossa ja varhaisten kirjallisuusterapeuttisten runoryhmien ohjaaja.

Sippola tunnetaan myös toimittamistaan kirjoista. Hän on toimittanut Aino Immelin ja Outi Melénin kanssa kirjallisuusterapeuttisen aineiston klassikkorunokokoelman Parantava runo (1985, Tammi) ja Laura Virkin kanssa unirunoista koostuvan kokoelman Unen veräjä on auki (1987, Tammi).

Sippola tunsi valtavan määrän kirjallisuutta ja tunnisti runoilijoita heidän runojensa pätkistä. Hän luki loppuun saakka ja halusi olla perillä uutuuskirjoista. Kuulemma kirjaston kerralla sallittu 50 lainatun niteen määrä ei hänelle riittänyt.

Sippolan viimeinen julkinen ulostulo ja säie kirjallisuusterapiaan on hänen itse Helsingin Sanomien kuolinilmoitukseensa (20.11.2022) valitsemansa runo.

Tämä on pöytä. Tässä on kynä.
Tällä kirjaimella nimesi alkaa
ja tähän se päättyy.
Olisitko sittenkin vailla kaikkea tätä,
kulkisit kuin hirvi metsässä,
ylittäisit asioita, alittaisit asioita,
hieroisit sarvia puunrunkoa vasten
ja olisit kuin hirvenmuotoinen tuuli,
ja kun kuolisit, se olisi viimeinen kirjaimesi,
ei kirkas vokaali, ei jäykkä konsonantti,
vain tyven, loputon tuokio,
se jonka aavistat, kun hetkeksi unohdat
tämän hetken, pöydän, kynän, nämä
kirjaimet,
sen, mistä nimesi alkaa ja mihin se päättyy.
(Tomi Kontio)

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys astuu nyt 41 vuoden iässä uuteen vaiheeseen ilman perustajaansa.

Leenaa ja arvokkaita kohtaamisia ja keskusteluja lämmöllä muistaen
Helsingissä 30.11.2022

Silja Mäki

Kevään 2023 Kirjallisuusterapia-lehdessä julkaistaan varsinainen, laajempi Leena Sippolan muistokirjoitus.