Rakkaudesta kirjallisuusterapiaan -Väistyvän varapuheenjohtajan ajatuksia

Mitä mahtuu 16 vuoden mittaiseen jaksoon Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen varapuheenjohtajana? Polkuni kirjallisuusterapian ja yhdistyksen parissa on tätä pidempi. Ennen varapuheenjohtajuuttani toimin kuusi vuotta yhdistyksen puheenjohtajana ja sitä ennen reippaan pätkän sihteerinä. Rinnalla ovat kulkeneet tehtävät Kirjallisuusterapia-lehden toimitussihteerinä ja vastaavana päätoimittajana, joista jälkimmäinen pesti jatkuu edelleen.

Monissa rooleissa ja paikoissa 

Toimin sekä pöytäkirja- että jäsensihteerinä – siihen aikaan kun näitä tehtäviä ei ollut vielä jaettu – sekä lehden toimitussihteerinä. Kokouksiin kutsuttiin tuolloin postikortilla maapostissa tai soitettiin niille, jotka eivät olleet uudesta kokousajasta sovittaessa paikalla.

Kokoukset pidettiin pääasiassa kahviloissa ja ravintoloissa, joskus jäsenten työtiloissa tai kodeissa, kuten pitkäaikaisen jäsenemme Terhikki Linnainmaan kakkoskodissa Helsingin Kalliossa. Onpa yhdistys kokoontunut enemmän ja vähemmän virallisesti myös Joensuussa ja Porvoossa puheenjohtaja Riitta Papusen luona ja lehtitoimikunta Tampereen Telakka-ravintolassa.

Vuosikokousten paikkoina muistan legendaarisen Helsingin asemaravintolan kabinetin ja ravintola Kappelin. Sittemmin tutuiksi tulivat Meilahdessa HOK:n ravintola 11 eli tutummin Kuusihokki sekä White Lady, jonka kanssa samassa talossa olen pitänyt vastaanottotilaa 11 vuotta. Näiden kaikkien ravintoloiden vanha patina on kenties antanut ripauksen arvokkuutta kirjallisuusterapiallemme.

Nykyään on näppärää kutsua kokous Zoomiin, mikä säästää aikaa ja mahdollistaa osallistumisen ympäri Suomen, mutta jotain kohtaamisen aitoudesta on kaiketi sen myötä menetetty. Onneksi edelleen osa kokouksista pidetään livenä. Puheenjohtaja Jaana Huldénin työtila Mannerheimintien varrella on tärkeä pesämme. Vaikka tässä nostalgisoinkin, arvostan samalla valtavasti sitä digiosaamista, jota yhdistyksessämme on ja joka on viimeisten vuosien aikana tiivistynyt viestintätiimin työn ja uusien raikkaiden verkkosivujen myötä.

Muistan lämmöllä niitä lukuisia kohtaamisia, joissa on viety kirjallisuusterapiaa eteenpäin, mutta myös jaettu inhimillistä olemassaoloa. Tästä kertoo hallituksen kokouksen ja pikkujoulumme yhdistämisen traditio: ensin hoidetaan viralliset asiat kokouksessa, sitten syödään ja jaetaan runolahjat. Tämä traditio on elänyt yhdistyksen alkuajoilta asti. Runojen lukeminen ja niiden tunnistamisleikki tuo aina mieleen yhdistyksen perustajajäsenen, Lapinlahden sairaalan laitoskirjastonhoitaja Leena Sippolan, jonka vakaan viisasta olemusta ja huikeaa runotuntemusta ihailin. 

Toisinaan pidimme yhdistyksen aktiivien kesken antoisia työnohjaustapaamisia vanhassa upeassa villassa Meilahden arvopuutaloalueella Tamminiemen suunnalla. Olen joskus koettanut löytää tuon talon siinä onnistumatta.

Lehden toimitustyö

Kirjallisuusterapia-lehteä olen joskus leikilläni sanonut yhdeksi lapsekseni. Aikansa sitä haudotaan ja kannatellaan suunnittelu- ja toimitusprosessissa ja päästetään sitten maailmalle.

Kiitän lehden tekoon kiinni pääsystä silloista päätoimittajaa ja yhdistyksen puheenjohtajaa Seija Viitaniemeä, joka oli luotsannut lehteä sen perustamisesta saakka, vuodesta 1994. Pakersimme lehteä usein hänen luonaan Järvenpäässä, mukana monesti myös yhdistyksen aktiivi Kirsti Kettunen. Sittemmin päätoimittajana toimi muutaman vuoden Heli Hulmi, jonka jälkeen minä olen jatkanut tehtävässä.

Viitaniemen aikaan lehteä taitettiin oppilastyönä oppilaitoksessa, jossa Viitaniemi toimi opettajana. Sen jälkeen lehti on vähitellen löytänyt yhtenäisempää linjaa, ensin Kerasivussa Keravalla Reijo Jukaraisen hoivissa, sitten Kopio Niinissä Helsingin Pitäjänmäellä. Nykyisen selkeän ulkoasunsa lehti on saanut Gravisionin Jaana Raution taitavissa käsissä ja virolaisen painotalon Printonin painamana. Toimitussihteerit Piia Laine, Tuuli Jokivartio ja nykyinen toimitussihteeri Annamari Typpö ansaitsevat kaikki suuren kiitokseni.

Antoisaa on ollut myös kirjallisuusterapia-alan kirjojen kirjoittaminen ja toimittaminen yhdessä kollegoiden kanssa. Ne kulkevat nimissämme, mutta ovat tavallaan samaan aikaan yhdistyksen kirjoja.

Koulutuspolkuja rakentamassa

Toinen omakseni tullut kirjallisuusterapian alue on koulutukset, joita olen saanut olla suunnittelemassa, toteuttamassa ja luotsaamassa osaavien kollegoiden kanssa. Tärkeitä muistoja on Helsingin yliopiston Palmenian, sittemmin Koulutus- ja kehittämispalvelut HY+:n Lahden ajan koulutuksista, joita saimme toteuttaa kehittämispäällikkö Anja Kuhalammen siipien suojissa.

Koulutustyö ja koulutusten kehittämistyö jatkuu edelleen. Yksiosaisesta ohjaajakoulutuksestamme on rakentunut kolmiosainen polku, jonka viimeisen osan, kirjallisuusterapeuttikoulutuksen pilotin johtamisen vuosina 2023–2024 koin merkittäväksi tehtäväksi ja luottamuksen osoitukseksi.

Olemme taas mielenkiintoisten aikojen edessä, miten kirjallisuusterapia vakiinnuttaa asemansa muiden taideterapioiden joukossa. Yhteydet muihin taideterapioihin ovat vahvistumassa. Tästä konkreettisena osoituksena on nyt toista kertaa Taideyliopistossa toteutettu koulutus, jossa kirjallisuusterapia on yhtenä osa-alueena musiikkiterapian, kuvataideterapian ja tanssi-liiketerapian kanssa. Vasta päättynyt jälkimmäinen koulutus järjestettiin yhteistyössä useamman kesäyliopiston kanssa.

Koulutusten myötä on tullut yhä enemmän tilanteita, joissa kirjallisuusterapian kentällä toimivien roolit risteävät monella tavalla. Entisistä opiskelukavereistani on tullut kollegoja, samoin monista opiskelijoistani, joskus myös kollegoista tai esihenkilöistä on tullut ryhmieni jäseniä tai opiskelijoita. Näen, että kentällämme toimiva porukka on erityisen taitava siinä, ettei näistä päällekkäisistä rooleista tule ongelmia, vaan osaamme luovia ja toimia kunkin tilanteen edellyttämällä tavalla, yhtä aikaa ihmisinä ja ammattilaisina.

Uusi inspiroiva asia ovat eurooppalaiset kirjallisuusterapiakonferenssit, joita on tähän mennessä toteutettu kaksi, ja jotka vaikuttavat jo vakiinnuttaneen paikkansa eri maiden kirjallisuusterapiaihmisten kohtaamispaikkana.

Aika rakentaa ja aika väistyä

Omalla kohdallani yhdistys on toiminut tärkeänä taustana sille kirjallisuusterapiatyölle, jota olen kentällä tehnyt. Olen saanut sekä kokeilla uusia aluevaltauksia että kehittää omia versioitani kirjallisuusterapian osa-alueista aikuisten satuterapiasta kipuryhmiin ja luontokirjoittamiseen. 

Nyt on aika väistyä yhdistyksen varapuheenjohtajan tehtävästä. Muutoin voin alkaa muistuttaa psykiatri Kalevi Seppälää, joka toimi varapuheenjohtajana niin kauan ja niin iäkkääksi, että alkoi jaaritella kokouksissa epäolennaisia ja sai ne venymään kohtuuttomasti. Häntäkin muistan kyllä suurella lämmöllä.

Kiitän Suomen Kirjallisuusterapiayhdistystä ja hallitusta luottamuksesta kaikkina näinä vuosina.

Tässä kohtaa varapuheenjohtajan tehtävään astuu Sari Kortesoja ja minä siirryn hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Työ kirjallisuusterapian hyväksi jatkuu, niin yhdistyksessä kuin omassa terapiatyössäni.

Edelleen katselen maailmaa kirjallisuusterapian silmin: 

Kirjallisuusterapiayhdistyksen hallituksen jäsen ja Kirjallisuusterapia-lehden vastaava

Jokainen kirja, jokainen runonpätkä tai itse kirjoitettu havainto voi olla jollekulle väylä johonkin tärkeään.

Silja Mäki on psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti ja kirjallisuusterapiakouluttaja, Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen hallituksen jäsen ja Kirjallisuusterapia-lehden vastaava päätoimittaja.

Kuva: Kirsi Virkkunen