Uskalluksesta onnistumiseen – visuaalinen ilme ja verkkosivut Suomen Kirjallisuusterapiayhdistykselle
Jokainen luovan alan työntekijä varmasti tunnistaa tunteen, joka tulee, kun pysähtyy ison projektin kynnyksellä miettimään: pystynkö, uskallanko, olenko tarpeeksi hyvä? Juuri tämä tunne minulle tuli, kun alkukesästä sähköpostilaatikkoon kilahti viesti Suomen Kirjallisuusterapiayhdistykseltä, otsikolla: Tarjouspyyntö.
Valokuvausalan yrittäjänä minulla on kokemusta jo lähes parin vuosikymmenen ajalta, mutta graafisen- ja nettisivusuunnittelun varsinaisia asiakasprojekteja takana oli vasta muutamia. Tämä olisi ensimmäinen näin iso projekti, jossa pääsisin toteuttamaan kaikkia ammattini osa-alueita. Samaan aikaan kutkuttava, mutta myös vatsanpohjaa kouraisevan jännittävä ajatus!
Iloisia uutisia
Ensimmäinen etätapaaminen ja projektin esittely yhdistyksen viestintätiimin Sari Kortesojan ja Terhi Lavosen kanssa järjestettiin kesäkuussa. Tämän tapaamisen jälkeen pääni vilisi ideoita ja oli lähestulkoon pidäteltävä itseä ryhtymästä jo suunnittelun kimppuun. Ensin oli selätettävä pikku hidaste, eli voitettava tarjouskilpailu.
Syyskuun alussa pääsin sitten juhlistamaan sitä odotettua viestiä, että minut oli valittu luomaan yhdistykselle tuore visuaalinen ilme ja verkkosivut! Hieman sitä ennen olin saanut myös toisen iloisen uutisen – perheeseemme saapuisi uusi tulokas ja vieläpä täydellisellä ajoituksella projektin suunnitellun valmistumisaikataulun mukaan.
Työskentely alkaa
Ensimmäiset ”pystynkö ja uskallanko” -ajatukseni osoittautuivat – kuten arvata saattaa – turhiksi!
Hommat sujuivat kuin tanssi, tai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa kuin ajatuksen virran kirjoittaminen. Suurin ansio tästä on annettava yhdistyksen upealle viestintätiimille, jonka kanssa viikoittaiset etätapaamiset pitivät projektin koko ajan kurssilla.
Vaikka olin se, joka ideat konkreettisesti toteutti, oli tämä projekti todellakin tiimityötä parhaimmillaan! Yksinyrittäjälle kaikista mielekkäimmäksi projektissa nousikin se, että koko syksyn sain työskennellä tavallaan työporukassa.
Loppusuora ei ollut aivan suora
Projekti eteni soljuvasti aikataulussa, masuassistentin kasvaessa samaa tahtia.
Pientä jännitysmomenttia päästiin sentään kokemaan sivuston siirtovaiheessa kehitysympäristöstä varsinaiselle paikalleen. Siinä ilmenikin ongelma toisensa perään. Nekin kuitenkin selätettiin kärsivällisellä yhteistyöllä viestintätiimin ja hosting-palveluntarjoajan kanssa. Sivusto saatiin auki, käyttökoulutukset pidettyä, ja viimeinen etätapaaminen järjestettiin paria päivää ennen mammalomani alkua.
Tätä kirjoittaessani minulla on sylissäni jo pariviikkoinen käärö, vahvistus veljessarjaan.
Ammatillisen kasvun äärellä
On ollut suuri kunnia päästä jättämään oma kädenjälki pitkän linjan yhdistyksen historiaan. Projekti oli myös ammatillisesti todella opettavainen. Varsinkin nettisivujen rakentamisessa pääsin opettelemaan monta sellaista asiaa, joita en aiemmin vielä ollut toteuttanut. Sen lisäksi oli mahtavaa päästä näkemään läheltä toimivaa ja omistautunutta yhdistystoimintaa ja oppia siinä sivussa itselle kohtuullisen vieraasta kirjallisuusterapia-alasta.
Ja tulipahan projektista jopa hieman terapeuttinenkin, sen muistuttaessa minua siitä, ettei epävarmuus ole merkki osaamattomuudesta, vaan usein juuri siitä, että on kasvun äärellä.
Kiitos Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys luottamuksesta ja onnistuneesta projektista!
Terveisin Maaret
Maaret Inari on kuva-artesaani, valokuvaaja ja visuaalinen suunnittelija, joka suunnitteli yhdistykselle uuden ilmeen ja toteutti uudet verkkosivut.
https://www.maaretinari.fi
