Terveiset muumien ja nuketusten Oulusta

Kirjallisuus kuuluu kaikille, on hyvä lukea, tämän me tiedämme. Mutta kasvatuksen ja koulutuksen kentillä asia ei ole näin yksioikoinen. Toki itse ammattilaisena ja tutkijana, koen merkitykselliseksi puhua kirjallisuusterapian alaan liittyen lukemisen ja kirjoittamisen hyvää tekevistä ominaisuuksista, mutta kuinka välittää tätä eetosta eteenpäin. Meille alalla työskenteleville lukeminen on itsestäänselvyys, mutta useimmille tuleville opettajille ja kasvattajille ei näin näytä enää olevan. Sanon tämän kokemuksesta. 

Kirjallisuusterapian käsitteestä

Kirjallisuusterapeuttinen lähestymistapa on käsitteenä väljä, se voi viitata moneen suuntaan. Itse pidän lähestymistavasta sen ruohojuuritason ja avarakatseisuuden vuoksi. 

Joka syksy, sanataide ja draamakurssin myötä, opiskelijan silmät avautuvat, että todellakin, lukeminen on merkityksellistä, ja kirjalla on väliä. Ja että tarinoista löytyy viihteellisyysarvonsa lisäksi monia muita puolia. 

Oulun yliopistossa, kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa joka vuosi, vuodesta toiseen, tulevat opettajat saavat avauksen aiheeseen. Kirjallisuusterapia käsitteenä tulee heille tutuksi. Opiskelijoita on joka vuosi monta sataa. On ilo ja etuoikeus, että saan käsitellä tätä aihetta monenlaisin taideaktiviteetein. Yksi aktiviteetti on nukettaminen, käsinuket ja eri lastendraamanlajit, sekä tarinoilla askarteleminen. Opettajien myötä hyvät menetelmät parhaimmillaan levittäytyvät luokkahuoneisiin ja päiväkotiryhmiin – näin minä toivon. 

Kuvakirjoja ja nuketusta

On ollut tarpeen avata vaikkapa kuvakirjan merkityksiä tuleville varhaiskasvattajille. Kirja ei ole pelkkä viihdyke, tai että kuka/ketkä teoksen on tehnyt. Sen arvo ei ole pelkästään kuvan ja tekstin luoma illuusio lapsen arkeen liittyvistä kehitystekijöistä, tai vaikka fantasiasta ja huumorista. Työkalupakki, jossa on laadukkaita teoksia, on uusi elämys nuorelle opettajalle. Näiden avulla voi käsitellä vaikka mitä aiheita!

Kuvakirjoissa on paljon laatueroja – miten tarina on kirjoitettu, millaista kieltä siinä on, tai millaisia ilmaisuja, piiloisia tai ilmeisiä asenteita ja arvoja kirjojen tekijät välitettävät.

Kandeja ja graduja luovasta kirjoittamisesta ja kirjallisuusterapiasta

Minulle mieluisa alue aiheen parissa on luonnollisesti tutkimus. Akateemisella kentällä opiskelijaa ajatellen tämä on tutkimuksellinen lähestymistapa, tuo maisterivaiheen opinnäytetyö, pro gradu, ja tähän haasteeseen kirjallisuusterapeuttisin silmälasein ja tulokulmin myös osa opiskelijoista innostuu pureutumaan. Se on hienoa. 

Tänä syksynä valmistui pro gradu, jossa opiskelija paneutui yksinäisyyden ilmenemismuotoihin muumilaakson miljöössä. Yhtymäkohtia löytyi tarinoiden henkilöhahmojen, kohtaamisten ja tunteiden myötä kirjallisuuden hoitaviin ja kannatteleviin piirteisiin.

Eräänä viikonloppuna vuosi sitten koko Suomi sai kattavasti kuunnella luettuna kaikki Tove Janssonin muumiromaanit. Tämä herätti tunteita ja ajatustenvaihtoa. Kokemus oli upea ja terapeuttinen, näin kuulin useankin opiskelijan kiteyttävän kokemuksensa muumitarinoiden parista. Itse olin tuolloin erityisen ylpeä siitä, että meillä presidenttipari ja muut silmäätekevät antoivat oivallisesti mallia siitä, että lukeminen kannattaa ja että kirjallisuuden harrastaminen ja sen arvostaminen voi olla kansakuntamme yhteinen juttu. 

Kirjoitamme ja reflektoimme

Luova kirjoittaminen on ollut myös Oulun yliopistolla ja Oulun seudulla menetelmänä käytössä. Niin kirjallisuuden opiskelijoiden kuin kansainvälisten opiskelijoiden kurssisisällöissä. Kirjoitamme muun muassa eläinmuistoista. Tämäkin aktiviteetti voi herättää tunteita ja oivallusta.

Oulun seudulla taatusti moni toteuttaa kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä tahoillaan. Esimerkiksi Marja-Riitta Vainikkala kertoi toteuttaneensa viime aikoina terapeuttisen kirjoittamisen lyhytkursseja, joissa osallistujat kirjoittavat itsetuntemusta lisääviä ja uusia näköaloja avaavia harjoituksia.

Tervehdys täältä Oulun seudulta. Lukekaamme iloksemme ja hyödyksemme!

Pirjo Suvilehto

Kirjoittaja on kirjallisuuden, etenkin varhaisen lastenkirjallisuuden dosentti Oulun yliopistossa ja kasvatustieteiden, sanataiteen ja draaman dosentti Lapin yliopistossa sekä kirjailija ja kirjallisuusterapiaohjaaja

_{Artikkelikuva: Nukettaminen on yleinen toimintamuoto sanataiteen ja kirjallisuusterapian parissa Oulussa. Kuva Pirjo Suvilehto.}