Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen vuosirenkaita

Kun 13.5.1981 kokoontui 12 ihmistä Lauttasaaressa perustamaan Suomen Kirjallisuusterapiayhdistystä, eivät läsnäolijat voineet aavistaa, mitä seuraavina vuosina tulisi tapahtumaan. Emme edes tienneet sitä, että yhdistyksestä tuli tuolloin alan ensimmäinen Euroopassa ja toinen koko maailmassa vuonna 1969 Yhdysvalloissa perustetun Association for Poetry Therapyn (vuodesta 1981 National Association for Poetry Therapy) jälkeen. Perustava kokous pidettiin Helsingissä Lauttasaaressa. Läsnäolijat olivat pääosin kirjasto- ja hoitotyön aloilta. 

Yhdistyksen rekisteröinti 1983

Olin laatinut keväällä 1981 yhdistykselle säännöt, ja kokous päätti, että yhdistyksen perustaneen sopimusasiakirjan allekirjoittivat psykologit Juhani Ihanus ja Heli Mertanen sekä kirjastonhoitaja Leena Sippola. Sääntötarkistusten jälkeen yhdistys kirjattiin rekisteröitynä Yhdistysrekisteriin 18.1.1983, ja seuraavana vuonna yhdistyksestä tuli kaksikielinen, kun nimeksi kirjattiin myös Föreningen för biblioterapi i Finland. 

Yhdistyksen ensimmäinen jäsenluettelo laadittiin heti perustamiskokouksen jälkeisenä päivänä, jolloin kirjattiin 15 jäsentä. Vuoden 1982 lopussa yhdistyksen jäsenmäärä oli kasvanut 35:een. Nykyinen jäsenmäärä on noin 200. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajina ovat oman kauteni (1981–1985) jälkeen toimineet Liisa Salakka, Kalevi Seppälä, Seija Viitaniemi, Riitta Papunen, Silja Mäki ja Jaana Huldén.

Logon symboliikkaa

Yhdistyksen perustamiskokouksessa mukana ollut kuvataitelija, kuvittaja ja kuvaamataidonopettaja Leena Puranen suunnitteli yhdistykselle logon, jonka oli tarkoitus kuvata yhtymäkohtia, mielleyhtymiä ja liittymiä, etenkin ”yhdyssidettä” (kreik. syndesmos) tai ”synapsia” eli hermosolujen välistä liitoskohtaa. Tämä voidaan sovittaa myös terapeuttisiin sanoihin, jotka luovat dynaamisia ja vaihtuvia mielikuvien yhdyssiteitä tai liittymiä. Muistelen (tosin hieman hämärästi), että Puranen olisi maininnut Kalevalan, missä ryhdytään runonlaulantaan ja -lausuntaan ja laitetaan sormet sormien lomaan. 

Yhdistyksen logolla ei siis ole yhtä merkitystä vaan monia vertauskuvallisia ulottuvuuksia. Tähän olen kuitenkin hahmotellut logon mielleyhtymämaisemaa.

Kansainväliset vaikutteet 

Opiskeluaikanani Helsingin yliopistossa olin 1970-luvun jälkipuolella saanut tietoa yhdysvaltalaisen psykiatrin Jack J. Leedyn toimittamista kahdesta teoksesta Poetry Therapy (1969) ja Poetry the Healer (1973) sekä Rhea Joyce Rubinin ja Arthur Lernerin toimittamista teoksista, jotka hankin käsiini kesällä 1979 matkallani New Yorkissa. 

Monet muut alan artikkelit vahvistivat sittemmin tietoperustaa ja antoivat käytännön ohjeistusta. Saksalaiselta kielialueelta kantautui 1980-luvun puolivälissä tietoa Hilarion Petzoldin ja Ilse Orthin kehittämästä integratiivisesta taide- ja kirjallisuusterapiasta (esim. heidän toimittamansa teos Poesie und Therapie, 1985). Saksassa alan yhdistys perustettiin vuonna 1984.

Julkaisu- ja yhdistystoiminnan laajeneminen

Yhdistyksen vuosirenkaita ja kerrostumia alkoi kertyä, kun kirjoituksia kirjallisuusterapiasta ja yhdistyksestä ilmestyi vuodesta 1982 lähtien. Esimerkiksi Aino Immelin, Outi Melénin ja Leena Sippolan toimittama runoantologia Parantava runo (1982) antoi aineksia runoterapiaryhmille. (Samaisen antologian oli muuten löytänyt roskalavalta Kaj Chydenius, joka sävelsi sen innoittamana lauluja yhdistyksemme 35-vuotisjuhlaan, jossa hän esitti niitä Monna Kamun kanssa.)

Yhdistyksen opintopiiritoiminta ja seminaarit tavoittivat uusia alasta kiinnostuneita osallistujia. Julkaisutoiminta laajeni, kun toimitettuja artikkelikokoelmia ilmestyi vuodesta 1985 lähtien. Vuonna 1993 perustettu Kirjallisuusterapia-lehti on tarjonnut yhä monipuolisemman foorumin lukuisille kirjoittajille.

Kirjallisuusterapian vakiintuminen Suomessa

Kirjallisuusterapiatyötä olivat edeltäneet sairaaloiden (etenkin Nikkilän, Lapinlahden, Hesperian, Kellokosken ja Harjamäen) kirjallisuuskerhot ja lukupiirit, joihin oli osallistunut myös runoilijoita. Varsinainen kirjallisuusterapiatoiminta alkoi kehittyä sairaaloiden ohella avohoidon piirissä mielenterveystoimistoissa. Tällöin syntyi yhteyksiä kuvataide-, musiikki- ja toimintaterapiaan. 

Nykyään taideperustaiset terapiat ovat pitkälti erikoistuneet, mutta niiden välisen yhteistyön ja dialogin kehittämistä tarvitaan edelleen yksilöiden ja kulttuurien hyvinvoinnin edistämiseksi. Taideyliopiston piirissä tällaista koulutusyhteistyötä onkin toteutettu. Samoin kirjallisuusterapian ja kerronnallisen terapian (lääketieteen) välisiä yhteyksiä voidaan tutkiskella entistä enemmän.

Koulutus ja tutkimus

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen täydennyskoulutustoiminta käynnistyi vuonna 1989 ja vakiintui 2000-luvulla, jolloin Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus oli yhteistoimintaorganisaatio (myöhemmin Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, nykyään Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+). Vuosien mittaan koulutuksia on toteutettu eri pituisina ja eri paikkakunnilla monien muiden tahojen kanssa, ja koulutuksiin osallistuneiden määrästä voidaan esittää likimääräisenä arviona ”useita satoja”.

Yhdistyksen laajenevissa vuosirenkaissa on mukana tieteellinen tutkimus ja pari vuotta sitten perustettu kirjallisuusterapiatutkimuksen verkosto. Yhdistystä perustettaessa ei voinut kuvitella, että alalta valmistuisi Suomessa väitöskirjoja, kuten nyt on valmistunut ja valmistuu jatkossa lisää. Etenkin Jyväskylän yliopisto ja Turun yliopisto ovat olleet tärkeitä alan tieteellisen tutkimuksen edistäjiä.

Kansainvälistyminen

Vielä utopistisemmalta olisi yhdistyksen perustamisen aikaan tuntunut nykyisen eurooppalaisen kirjallisuusterapiatoiminnan kukoistus. Eri maissa on perustettu alan yhdistyksiä, ja kolmas eurooppalainen kirjallisuusterapiakonferenssi järjestetään lokakuussa 2026 Canterburyssa (Budapestin ja Jyväskylän konferenssien jälkeen). Suomalaisten kirjoittajien kirjallisuusterapia-artikkeleita ilmestyy yhä enemmän tieteellisissä lehdissä. 

Alan kansainvälistyminen näkyy myös eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen kirjallisuusterapian välisissä yhteyksissä, tavoitteena globaali kirjallisuusterapiayhteisö.

Kohti uusia toimintamuotoja

Yhdistyksen julkaisu-, tutkimus-, koulutus- ja tiedotustoiminta luo kirjallisuusterapian uusia jännittäviä ulottuvuuksia. Nykyään verkkosivut ovat mahdollistaneet myös jäsenten ajankohtaisen toiminnan esittelyn. Uusimpana laajennuksena on aloitettu videovälitteisten seminaarien ja niihin liittyvien keskustelujen järjestäminen. Ehkä kirjallisuusterapiatyöskentelyyn niveltyy entistä enemmän verkkovuorovaikutteistakin sanojen jakamista ja merkitysten etsintää.

– Juhani Ihanus

Kirjoittaja on kulttuuripsykologian dosentti (Helsingin yliopisto), taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti (Aalto-yliopisto), aate- ja oppihistorian dosentti (Oulun yliopisto), kirjallisuusterapiakouluttaja, suomentaja ja kirjailija.

Artikkelikuva: Kirjallisuusterapiayhdistyksen nykyinen hallitus. Ylhäällä vasemmalta alkaen Jaana Huldén, Päivi Kosonen, Annamari Typpö, Kirsi Virkkunen, Pirkko Ilmanen ja Juhani Ihanus. Alhaalla vasemmalta alkaen Sari Kortesoja, Silja Mäki ja Anja Kuhalampi. Kuvasta puuttuu Mari Anttonen.