Kirjallisuusterapia
Kirjallisuusterapia eli sanataideterapia
Mitä kirjallisuusterapia on?
Kirjallisuusterapia eli sanataideterapia tarkoittaa terapeuttista vuorovaikutusprosessia, jossa hyödynnetään joko valmista kirjallista aineistoa tai itse tuotettua tekstiä.
Palaute on osa kirjallisuusterapiaa
Pelkkä lukeminen tai kirjoittaminen voi olla terapeuttista. Laajasti käsittäen päiväkirjankin kirjoittaminen voi olla terapiaa. Päiväkirjan kirjoittamisen prosessista puuttuu kuitenkin tärkeä palaute, joka on osa kirjallisuus- ja sanataideterapiaa. Perinteisessä kirjallisuusterapiatyössä käytetään hyväksi vuorovaikutussuhdetta. Yleensä kirjallisuusterapiaa harjoitetaan koulutetun ohjaajan tai terapeutin johdolla ryhmässä tai yksilöohjauksessa. Se toimii sekä kasvotusten että etäyhteyksillä toteutettuna.
Virikkeenä voidaan käyttää kaikenlaisia tekstejä
Keskustelun ja kirjoittamisen pohjana voidaan käyttää kirjoja, lehtiä, äänitteitä, valokuvia, videoita tai elokuviakin. Tarkoituksena ei ole kiinnittää huomiota kielellisiin eikä kirjallisen ilmaisun ongelmiin. Lisää tietoa kirjallisuusterapiasta kannattaa etsiä verkosta ja kirjallisuudesta mm. seuraavilla hakusanoilla: kirjallisuusterapia, runoterapia, kirjoittamisterapia, sanataideterapia, runoterapia, taideterapia, bibliotherapy, poetry therapy, biblio/poetry therapy ja writing therapy.
Kenelle kirjallisuusterapia on tarkoitettu?
Kirjallisuusterapian kenttä on laaja ja kirjava. Kun kirjallisuusterapia vuosikymmeniä sitten oli uutta, sitä harjoitettiin pääasiassa kliinisellä puolella eli mielisairaaloissa ja psykiatrisissa hoitolaitoksissa sekä päihdeongelmaisten hoitoyksiköissä. Nykyään kirjallisuusterapian käyttö on monimuotoista. Kirjallisuuden käyttöä ja keskustelua sekä luovaa, terapeuttista kirjoittamista hyödynnetään kaikissa ikäryhmissä. Kirjallisuusterapiaan osallistuvat lapset ja nuoret kouluissa ja laitoksissa, aikuiset kasvu- ja tukiryhmissä sekä vanhukset vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa. Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen kouluttamat ohjaajat ja terapeutit tarjoavat sekä ryhmä- että yksilöohjausta eri kohderyhmille monenlaisilla teemoilla ympäri Suomen.
Ryhmiä, jotka voivat hyötyä kirjallisuusterapiasta
Kirjallisuusterapiasta voi hyötyä jokainen, joka haluaa lisätä itsetuntemustaan sekä oppia tiedostamaan tunteensa ja vaikuttimensa.
Kirjallisuusterapian historiaa
Sanojen parantava voima on ikivanha
Sanojen parantava voima on ihmiskunnan historiassa yhtä vanhaa kuin sanojen ilmaisutaito. Varsinainen kirjallisuusterapiatoiminta sai alkunsa Yhdysvalloissa ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Sotaveteraanien viihdykkeeksi järjestettiin lukemista ja tätä toimintaa alettiin kutsua biblioterapiaksi (bibliotherapy).
Myöhemmin yleistyi käsite runoterapia (poetry therapy), jonka merkitys on laajempi kuin pelkkä runojen lukeminen. Suomessa vakiintui kirjallisuusterapia-nimitys.
Kirjallisuusterapeuttinen toiminta vilkastui Yhdysvalloissa 1930-luvulla
Kirjallisuusterapeuttinen toiminta vilkastui Yhdysvalloissa 1930-luvulla. Toiminta on alkanut kliinisellä puolella eli sairaaloissa ja hoitolaitoksissa ja levinnyt ”siviilipuolelle” eli kirjastoihin ja muuallekin.
Runoterapian amerikkalaisia pioneereja ovat Eli Greifer ja Jack J. Leedy, jotka alkoivat vuonna 1959 kokeilla runoterapiaa brooklynilaisella psykiatrisella klinikalla.
New Yorkissa avattiin parantavan runon galleria 1930-luvulla
Greifer avasi jo 1930-luvulla New Yorkissa ”Parantavan runon gallerian” (Remedy Rhyme Gallery), joka arkistoi runoja erilaisia terapeuttisia tarkoituksia varten.
Jack J. Leedy perusti vuonna 1969 runoterapiayhdistyksen. Yhdysvalloissa on nykyään runoterapiakeskuksia ja muutamissa yliopistoissa on alan opetusta. Ensimmäinen väitöskirja runoterapiasta on vuodelta 1949.
Lähde:
Juhani Ihanus (toim.): Kantavat sanat. Kirjastopalvelu 1989.