Tampereen aluejaosto – olutlasin alusesta yhteisöksi 

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistykseen kuuluu yhdeksän aluejaostoa: Etelä-Savo, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Lahti, Oulu, Pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku. Näin yhdistyksen 45-vuotissyntymäpäivien aikaan on ilo todeta, että useilla paikkakunnilla on meneillään tai alkamassa vireää, luovaa toimintaa – kuten esittelyvuorossa olevalla Tampereen aluejaostolla.

Ensi askeleet

Tampereen kirjallisuusterapiakoulutukseen (2000-2001) osallistuneiden pieni joukko – ainakin Anja Kuhalampi, Niina Hakalahti, Sini-Satu Kuninkala ja Taru Tapioharju – kokoontui koulutuksen päätyttyä Ravintola Telakalla ja suunnitteli aluejaoston perustamista. Intoa ja uhoa oli paljon: perustamispöytäkirjakin tehtiin olutlasin aluseen! Kerran sen jälkeen tavattiin Pispalan kirjastossa, mutta siihen se silloin jäi. Aika ei ollut vielä kypsä.

Parin vuoden sisällä alkoi kuitenkin tapahtua. Hilkka Sand, joka oli ollut Tampereen koulutuksessa, järjesti muutamia tapaamisia ja organisoi hoitotieteen oppiaineessa konferenssinkin, jossa Juhani Ihanus ja Taru Tapioharju pitivät luennot. Sara Laulainen oli aktiivisesti mukana kuvioissa ja otti vetovastuuta Hilkan jälkeen. 

Myös yhteistyö hämeenlinnalaisten kanssa käynnistyi. Satu Niemisen johdolla tavattiin Hämeenlinnan Ahveniston sairaalassa ja Maire Ovaskaisen luotsaamana Tampereen Nuorten päiväsairaala 3:n tiloissa. Tehtiin harjoituksia, tavattiin KITE-koulutusten lopputöiden tekijöitä ja vierailtiin Verkatehtaalla taidenäyttelyssä.

Uusi alku

Vuoden 2019 tienoilla Tampereelle alkoi muotoutua uusi yhteisö. Viktória Tóth toimi kokoonkutsujana. Korona-aika pysäytti hetkeksi kokoontumiset, mutta vuonna 2022 starttasi Tampereen KITE-aluejaoston nykymuotoinen toiminta.

Taru Tapioharju oli tuolloin yhteyshenkilö ja hän muistaa, kuinka istui kahvilassa odottamassa muita jäseniä, joiden kanssa oli ollut yhteydessä vain sähköpostitse. Merkiksi oli sovittu, että tulijat etsivät pöydän, jossa nainen lukee Näkymätön lapsi -kirjaa. Pöytään löysivät tiensä Isa Välimäki, Suvi Laiho ja Armi Kurkikangas, myöhemmin mukaan liittyivät muun muassa Sari Kortesoja, Petra Molin, Taru Tapioharju ja Anja Kuhalampi.

Yhteisen suunnan löytyminen

Ensimmäisissä tapaamisissa tutustuttiin ja mietittiin, millaista toimintaa Tampereella kaivattiin. Nopeasti muodostui näkemys: haluttiin rakentaa säännöllistä, vapaamuotoista toimintaa, jossa yhdistyvät vertaistuki, luovuus ja ammatillinen kehittyminen.

Alusta alkaen keskiössä olivat matalan kynnyksen kohtaamiset, kirjallisuusterapeuttinen työskentely ja yhdessä ideoiminen. Isa Välimäki otti tehtäväkseen laatia muistiot tapaamisista, mikä teki kokoontumisista selkeästi ammatillisempia. Vähitellen toiminta monipuolistui. Tapaamisiin sisältyi yhä enemmän yhteisiä harjoituksia sekä retkiä näyttelyihin ja kulttuurikohteisiin.

Toiminta saa muotonsa

Kesällä 2023 järjestettiin ensimmäinen tapahtuma Pispalan maisemissa. Päivän aikana vaellettiin Lauri Viidan jalanjäljissä pitkin Pispalanharjua ja haettiin innoitusta Viidan teksteistä. Reitin varrella pysähdyttiin kirjoittamaan, havainnoimaan ja kokemaan ympäristöä kirjallisuusterapeuttisesti. Onnistunut tapahtuma loi vahvan perustan tuleville vuosille.

Seuraavana kesänä 2024 tapahtuma rakentui Mirkka Rekolan runouden ympärille. Päivä starttasi Tampereen pääkirjasto Metsossa, jossa Jonimatti Joutsijärvi piti tutkijapuheenvuoron Rekolan runoudesta. Iltapäivällä siirryttiin Sini-Satu Kuninkalan johdolla Setlementti Tampereen Tyttöjen Talon tiloihin Pyynikin suuntaan, lähelle Rekolan syntymaisemia. Tilaisuuden myötä Tyttöjen Talosta tuli tärkeä tapahtuma- ja kohtaamispaikka aluejaoston jäsenille.

Kesällä 2025 kiivettiin Kirsi Kunnaksen runopoluille hänen nimikkopuistoonsa Näsinkalliolle. Päivän aikana perehdyttiin runoesitysten saattelemana Kunnaksen lastenrunojen hahmoihin: Tunteelliseen siiliin, Jaakko Vaakko Vesirottaan ja Haitulaan. Päivä huipentui professori Leena Kirstinän puheenvuoroon Kunnaksen elämänvaiheista ja aikuisille suunnatuista runoista.

Syvenevää työskentelyä

Vuonna 2024 käynnistyi uusi toimintamuoto: pimeän ajan kirjallisuusterapeuttinen retriitti. Se tarjosi osallistujille mahdollisuuden pysähtyä kuoleman, surun ja menetyksen teemojen äärelle turvallisessa ja ohjatussa ympäristössä. Kokemus oli merkityksellinen ja loi pohjan vuosittaiselle perinteelle.

Tapahtumaa kehitettiin palautteiden pohjalta, erityisesti ohjausprosessin ja osallistujien turvallisuuden tunteen näkökulmasta. Seuraavana vuonna retriitti toteutettiin uudelleen nimellä ”Pohdintoja kuolemasta – Pimeän ajan retriitti 2025”. Palaute oli erittäin myönteistä.

Kohti laajempaa yhteisöllisyyttä

Aluejaoston toiminta on laajentunut “olutlasin alusesta” monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Puolen tusinan jäsenistö on kasvanut yli kahdenkymmenen hengen yhteisöksi. Toimintaa on koordinoitu yhdistysmäisemmäksi: mukaan ovat tulleet vuosikokoukset, tapahtumakalenterit ja alaryhmät. 

Ytimessä ovat kuitenkin säilyneet yhteisöllisyys ja vertaistuki, luova ja kokeileva työskentely, turvallinen tila kohdata myös vaikeita teemoja sekä halu kehittää kirjallisuusterapeuttista toimintaa yhdessä.

Vuonna 2026 kesätapahtuman teemana on Juice Leskinen, mikä avaa uusia näkökulmia kirjallisuuden ja musiikin rajapintoihin. Jo perinteeksi muodostunut Runopiknik toteutetaan Hatanpään Arboretumissa heinäkuussa ja toki edelleen kokoonnutaan noin kerran kuussa Pella’s-kahvilaan vaihtamaan ajatuksia, päivittämään osaamista, ideoimaan uutta ja rakentamaan yhteisöllisyyttä.

Anja Kuhalampi
yhteistyössä Tampereen aluejaoston jäsenten kanssa

Kirjoittaja on FM, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, sanataideohjaaja sekä kirjallisuusterapeutti. Hän on Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n hallituksen jäsen sekä yhdistyksen kunniajäsen. Anja koordinoi yhdistyksen aluejaostojen toimintaa ja toimii blogipäätoimittajana. Häneen voi olla yhteydessä, jos innostuu kirjoittamaan verkkosivuille kirjallisuusterapia-aiheista. (anjakuhalampi@gmail.com)