Numeron 1/2019 pääteemana on lukeminen ja kirjoittaminen eri psykoterapiamuodoissa. Lehden mukana pääset myös kurkistamaan luonnon terveysvaikutuksia ja kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä yhdistäneeseen hankkeeseen. Lue myös, miten Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n kolmiportainen koulutusmalli etenee.
Kannen kuva: Onni Aaltonen
Yhdistyksen juhlavuoden toinen numero 2/2016 käsittelee elämänviisautta. Teemaan liittyvät kansanviisaus, sananlaskut, aforismit, myytit sekä sadut. Anna Liisa Karjalainen tutkii sananlaskujen käytön mahdollisuuksia omaelämäkerrallisessa kirjoittamisessa. Pirkko Ilmanen kertoo itkuvirsien voimasta. Säde Loponen nostaa esiin psalmien käyttökelpoisuuden kirjallisuusterapeuttisena materiaalina. Mukana on myös Ira Progoffin päiväkirjamenetelmä, Riitta Suurlan dialoginen kirjoittaminen sekä Jenni Hurmerinnan esittelemä reflektiivinen kirjoittaminen.
Kannen kuva: Heli Hulmi
Runo: Teemu Paarlahti
60-sivuisen kaksoisnumeron 1–2/2018 pääteemana on hulluus – lämmöllä, myötätunnolla, huumorilla. Esimerkiksi Karoliina Maanmieli tutustuttaa artikkelinsa myötä mielisairaalamuistoihin, Päivi Kosonen kirjoittaa lukemisen vuorovaikutuksellisista prosesseista ja myös kirja-arvosteluissa on runsaasti asiaa teemaan liittyen.
Kannen kuva: Arja Leinonen, Helsingin Taideyhdistys ry:n julkaisusta Luovuuden mielikuvia (2017)
Lehden 2/2015 teemana ovat erilaiset erokokemukset niin aikuisten kuin lasten näkökulmasta. Mukana on pariterapiaan soveltuvia kirjoitusharjoituksia. Taruterapian avulla tutkitaan tunteita sadun suojassa. Karoliina Kähmin väitöksessä tarkastellaan skitsofreniaa ja kirjallisuusterapiaa. Kirjaesittelyissä on teoksia mm. erosta ja tietoisesta läsnäolosta.
Kannen kuva: Silja Mäki
Numeron 2/2019 teemana ovat kirjallisuusterapian ja muiden luovien terapioiden yhdistelmät. Toisena teemana ovat sanataide ja runojen terapeuttisuus. Lisäksi Päivi Kosonen päättää artikkelisarjansa hoitavasta kirjoittamisesta. Lehdessä muistetaan myös hiljattain edesmennyttä psykiatri, kirjailija, muusikko ja poliitikko Claes Anderssonia, jonka ote psykiatrin työhön ja kirjoittamiseen on ollut hyvinkin kirjallisuusterapeuttinen.
Kannen kuva: Ari-Veikko Peltonen
Lehden teemat katsovat sekä taaksepäin, menneeseen ja muistoihin että eteenpäin, toivoon ja unelmiin. Mirja Heikkilä kertoo, miten terapeuttisen kirjoittamisen prosessi vaikuttaa häpeästä irti päästämiseen. Leena Karlssonin artikkelissa tutustutaan opetustapaan, jolla pelko vieraan kielen oppimista kohtaa helpottaa. Jaana Huldén luo katseen toivoon ja Kirsi Virkkunen unien voimaan. Elämäkerrallisen kirjoittamisen maailmassa liikutaan lapsuudenmuistoista vanhuuteen. Saattohoitopotilaiden kanssa ovat Jenni Hurmerinnan kokemuksen mukaan läsnä toivo ja kiitollisuus.
Kannen kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo, Helsinkikuvia.fi
Numerossa 1/2015 pureudutaan monipuolisesti stressiin ja pohditaan muun muassa sitä, mitä ilmenemismuotoja stressillä on ja mitä sille tulisi tehdä? Kirjallisuusterapiasta löytyy monenlaisia välineitä stressin käsittelemiseen, ja tässä numerossa kerrotaan erityisesti kirjoittamisen merkityksestä. Esillä on myös sijaistraumatisoituminen, joka vaanii auttajaa. Yksi lehden ehdottomia helmiä on 87-vuotiaan, nyt jo edesmenneen Päivi Virtasen tie esikoiskirjailijaksi.
Kannen kuva: Veera-Liisa Kurvinen