Kirjallisuusterapia-lehti

Vuoden 2025 toisen numeron teemana ovat selviytymiskeinot.

Lehdessä tarkastellaan kirjallisuusterapian menetelmiä selviytymiskeinona tai sen apuna kroonisen kivun kanssa yksilöterapiassa, ryhmätyöskentelyssä ja sairaalassa, syömishäiriöistä kärsivien omaisten tukena sekä muistisairaiden hoidossa. Menetelmät ovat käytössä myös osana tanssi-liiketerapiatyöskentelyä sekä kuoleman kohtaamisen apuna.

Lisäksi lehdessä sukelletaan Tšehovin tekstejä hyödyntäneeseen työpajaan sekä jo perinteeksi muodostuneeseen Tarinoiden mieli -tapahtumaan, joka järjestettiin keväällä Suomenlinnassa.

Kirja-arvioissa kuljetaan niin nuoren ihmisen saappaissa kuin pyhien puiden siimeksessä sekä brittiläisen kirjallisuusterapian maisemissa. Saamme myös viivähtää muistelemassa kirjailija Andrei Tarsalaista, jonka herkän kauniita tekstejä on vuosien varrella julkaistu Kirjallisuusterapia-lehdessä.

Kannen kuva: Annamari Typpö

Vuoden 2025 ensimmäisen numeron teemana on sensitiivisyys ja moniarvoisuus kirjallisuusterapiassa. Marjukka Kaitakorpi haastattelee virolaissyntyistä kirjailijaa ja elokuvaohjaajaa Imbi Pajua, joka vie sensitiivisyysteeman sekä menneeseen että tässä ajankohtaisiin aiheisiin, sodan, väkivallan, syrjinnän ja pakkotyöleirien vaikutuksiin, myös ylisukupolvisiin.

Merja Kauppinen on haastatellut sensitiivisestä kohtaamisesta ja moniarvoisuudesta kirjailija-kuvittaja Sanna Pelliccionia ja opettaja-tutkija Jaana Pesosta. Tärkeä näkökulma on myös Ennaliina Leiwon Annamari Typölle niin ikään haastattelussa esittelemä sensitiivisyyslukeminen, jossa kokemusasiantuntija saa kirjailijan tekstin arvioitavakseen, jotta teoksessa kuvatut vähemmistöjen edustajien kokemukset ja kulttuuriset yksityiskohdat tulevat esitetyiksi todenmukaisesti ja kunnioittavasti. Lisäksi lehdessä saadaan kuulumisia New Yorkista, Budapestista ja Walesista ja tarkastellaan runoutta marginaalisten äänten vahvistajana.

Kannen kuva: Annamari Typpö

Vuonna 2024 lehti ilmestyi kaksoisnumerona, jonka teemana ovat traumat. Traumapsykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti Jaana Huldén avaa traumaterapiaa ja kuvaa, miten on käyttänyt Oksana Vasjakinan Haava-romaania traumapotilaittensa äitisuhteen tarkasteluun. Pertti Ahonen esittelee Alex Schulmanin autofiktiota Polta nämä kirjeet, jossa ylisukupolviset taakkasiirtymät pääsevät valokeilaan.

Johanna Holopainen esittelee lehdessä tuoretta väitöskirjaansa, jossa hän kuvaa rintasyöpäpotilaille ohjaamaansa kirjallisuusterapiaryhmää. Heli Rajapolven johdattamana saamme kurkistaa kuoleman vierailuun koulussa ja siihen, miten kirjallisuusterapeuttisin menetelmin voidaan auttaa oppilaita kohtaamaan surua. Muita aiheita ovat muun muassa työhyvinvointikirjoittaminen sekä valokuvaterapian ja kirjallisuusterapian yhdistämisen mahdollisuudet.

Kannen kuva: Fanny Torro

Vuoden 2023 toisessa numerossa teemana ovat myytit ja niiden käyttö kirjallisuusterapiassa. Juhani Ihanus luo katsauksen antiikin Kreikan mytologian ja runouden väliseen suhteeseen. Silja Mäki kertoo ohjaamistaan antiikin Kreikan mytologiaa nykypäivän ihmiseen peilaavista ja Kalevalan rikasta perinnettä hyödyntävistä kirjallisuusterapeuttisista kasvuryhmistä ja Linnea Alho Mesopotamian Inanna-myytin mahdollisuuksista kirjallisuusterapeuttisessa työskentelyssä.

Lisäksi lehdessä tutustutaan Vihdin kalevalaiset naiset ry:n Kalevala-lukupiiriin ja ChatGPT:n mahdollisuuksiin ja riskeihin terapiatyössä. Fanny Torro jututtaa Karhun talon Helena Karhua suomalaisesta kansanperinteestä ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksista ja Annamari Typpö johdattelee lukijat Jenni Hurmerinnan ja Aija Salovaaran kokoamaan Kuoleman kättelemät-näyttelyyn, joka tuo kuoleman lähelle.

Kannen kuva: Valerie Elash / Unsplash

Tämän vuoden ensimmäisessä numerossa muistellaan yhdistyksen perustajajäsentä, suomalaisen kirjallisuusterapian äidiksikin kutsuttua Leena Sippolaa (1928–2022). Tämän lisäksi lehti vie meidän esittävien taiteiden ja kirjallisuusterapian rajapinnoille. Merja Kauppinen haastattelee Aura Nurmea lavarunouden voimasta, Mari Anttonen kuljettaa meidät mystisen Dromena-puun juurelle draaman terapeuttisiin ulottuvuuksiin, Terhi Lavosen haastattelussa saavat äänen saavat tarinateatterin ammattilaiset, ja Annamari Typpö keskustelee vokologi Liisi Petterssonin kanssa laulamisen hyvinvointivaikutuksista. Lisäksi lehdessä solahdetaan muun muassa sarjakuviin sekä kirjallisuusterapian mahdollisuuksiin työuupuneiden ja muistisairaiden hoidossa.

Kannen kuva: Maria Kalmi

Kirjallisuusterapia-lehden 30 vuoden mittaisen taipaleen juhlavuosi on pyhitetty lapsille ja nuorille. Tämän lehden sisältö on suoraa jatkoa kevään lapsiaiheiselle lehdelle, ja nyt sukellamme nuorten ja nuorten aikuisten maailmaan. Annamari Typpö on haastatellut Johanna Ritaa, joka on kohdannut opiskelijan korona-arjen ja koonnut kohtalotovereittensa kokemuksia kirjaan Melkein elämää. Lisäksi lehdessä solahdetaan räpin maailmaan, nuorisopsykiatriseen hoitoon ja kirjallisuusterapian menetelmien mahdollisuuksiin opettajankoulutuksessa.

Kannen kuva: Sincerely Media / Unsplash

Kirjallisuusterapia-lehti täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Lehteilimme sen vuoksi läpi kaikki vuosikerrat ja poimimme teille maistiaisia menneestä. Juhlalehden pääteemana ovat lapset. Jutuissa esitellään muun muassa vauvasanataidetta, satujen käyttöä päiväkodeissa sekä sanataiteen ja kirjallisuusterapian yhtymäkohtia erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa. Mukana on myös asiaa kirjallisuusterapian hyödyntämisestä lasten surutyössä sekä tiedostavasta kirjallisuuskasvatuksesta opettajankoulutuksessa.

Kannen kuva: cottonbro/Pexels

Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n 40-vuotisjuhlavuoden toinen numero tarjoaa monenlaisia näkökulmia ja uusia avauksia kirjallisuusterapian kenttään. Haastateltavat Jaana Huldén, Merja Kauppinen ja Linnea Alho suuntaavat katsetta kirjallisuusterapian tulevaisuuteen ja Juhani Ihanus ankkuroi kirjallisuusterapiaa kiintymyssuhteiden kenttään. Aija Andersson johdattaa meidät artikkelissaan ainutlaatuiselle lukumatkalle, elämään vakavan sairauden ja kuoleman odotuksen kanssa. Lisäksi etsitään yhteyksiä huutamisen ja kirjallisuusterapia välille ja paljon, paljon muuta.

Kannen kuva: Juha Veijalainen

Kevään lehdessä kurkistetaan 40-vuotisjuhlavuottaan viettävän Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n historiaan Tiina Kokkoniemen johdattelemana. Lisäksi sukelletaan luontoteemaan. Juhani Ihanus kirjoittaa ekofilosofiasta, -psykologiasta, -terapioista ja -poetiikasta. Milla Tuormaa purkaa ajatuksia ympäristöahdistuksesta ja Annamari Typpö selvittää, miten ilmastoahdistus kevenee kirjoittamalla. Silja Mäen artikkelissa tutustutaan kirjallisuusterapiasta luonnon helmassa. Pirjo Suvilehto kerii auki kokemuksia eläinkirjallisuusterapiasta ja Sanna Sutela käy lukemassa lukukoiralle.

Kannen kuva: Pirjo Suvilehto (koirakuva), Pixabay (taustakuva)

Lehden teemat katsovat sekä taaksepäin, menneeseen ja muistoihin että eteenpäin, toivoon ja unelmiin. Mirja Heikkilä kertoo, miten terapeuttisen kirjoittamisen prosessi vaikuttaa häpeästä irti päästämiseen. Leena Karlssonin artikkelissa tutustutaan opetustapaan, jolla pelko vieraan kielen oppimista kohtaa helpottaa. Jaana Huldén luo katseen toivoon ja Kirsi Virkkunen unien voimaan. Elämäkerrallisen kirjoittamisen maailmassa liikutaan lapsuudenmuistoista vanhuuteen. Saattohoitopotilaiden kanssa ovat Jenni Hurmerinnan kokemuksen mukaan läsnä toivo ja kiitollisuus.

Kannen kuva: Väinö Kannisto / Helsingin kaupunginmuseo, Helsinkikuvia.fi

Lehden 1/2020 pääteemana on kehollisuus. Kehollisuuteen voidaan löytää monia näkökulmia, esimerkiksi keholliset menetelmät traumojen hoidossa sekä kivun ja syövän kanssa kirjoittaminen. Lisäksi pääsemme kurkistamaan mm. kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä hyödyntäneeseen äitiryhmään sekä Anja Snellmanin vetämään Munkkisaaren lukupiiriin.

Kannen kuva: Pixabay

Numeron 2/2019 teemana ovat kirjallisuusterapian ja muiden luovien terapioiden yhdistelmät. Toisena teemana ovat sanataide ja runojen terapeuttisuus. Lisäksi Päivi Kosonen päättää artikkelisarjansa hoitavasta kirjoittamisesta. Lehdessä muistetaan myös hiljattain edesmennyttä psykiatri, kirjailija, muusikko ja poliitikko Claes Anderssonia, jonka ote psykiatrin työhön ja kirjoittamiseen on ollut hyvinkin kirjallisuusterapeuttinen.

Kannen kuva: Ari-Veikko Peltonen

Numeron 1/2019 pääteemana on lukeminen ja kirjoittaminen eri psykoterapiamuodoissa. Lehden mukana pääset myös kurkistamaan luonnon terveysvaikutuksia ja kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä yhdistäneeseen hankkeeseen. Lue myös, miten Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry:n kolmiportainen koulutusmalli etenee.

Kannen kuva: Onni Aaltonen

60-sivuisen kaksoisnumeron 1–2/2018 pääteemana on hulluus – lämmöllä, myötätunnolla, huumorilla. Esimerkiksi Karoliina Maanmieli tutustuttaa artikkelinsa myötä mielisairaalamuistoihin, Päivi Kosonen kirjoittaa lukemisen vuorovaikutuksellisista prosesseista ja myös kirja-arvosteluissa on runsaasti asiaa teemaan liittyen.

Kannen kuva: Arja Leinonen, Helsingin Taideyhdistys ry:n julkaisusta Luovuuden mielikuvia (2017)

Numero 2/2017 juhlii satavuotiasta Suomea tavallista runsaammalla aineistolla. Keskiössä on lukeminen, jonka hoitavaan vaikutukseen on perehtynyt Päivi Kosonen. Artikkeli on ensimmäinen osa kolmiosaista lukemiseen liittyvää artikkelisarjaa. Lukemisen merkityksellisyyden puolesta puhuvat myös viiden kirjoittajan omakohtaiset kokemukset. Sirpa Kivilaakso esittelee Anni Swanin satujen kautta Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmenten perhedynamiikkaa ja roolinvaihdoksia. Lehdessä esitellään myös kirjoituskilpailun satoa.

Kannen kuva: Auli Rantala, Helsingin Taideyhdistys ry:n julkaisusta Luovuuden mielikuvia (2017)

Runo: Sirpa-Maija Harjunkoski