Kirjallisuusterapialla ei ole yhtä ainoaa taustateoriaa

Kirjallisuusterapialla ei ole yhtä ainoata taustateoriaa, vaan siinä voidaan soveltaa useita eri taustateorioita.

Tärkeimmät kirjallisuusterapian psykologisista taustateorioista:

  • psykoanalyyttinen teoria
  • Gestalt-teoria ja Gestalt-terapia

Muita käyttökelpoisia teorioita ovat jungilainen ja adlerilainen teoria. Nykyään kirjallisuus- ja kirjoittamisterapiaa on ajateltu myös refleksiivisyyden näkökulmasta.

Psykoanalyysin oppi-isä Sigmund Freud ei pitänyt runoutta terapiana. Freudin mielestä taiteen tekemisen taustalla on usein neuroosi.

Psykoanyyttisellä teorialla yhteys kirjallisuusterapiaan tiedostamattoman kautta

Kuitenkin Freudin psykoanalyyttisellä teorialla on yhteys kirjallisuusterapiaan, sillä kummassakin käytetään hyväksi esitietoista ja tiedostamatonta materiaalia.

Sekä psykoanalyysissa että kirjallisuusterapiassa on tarkoituksena tutkia tunteita ja käyttää sanoja tunteiden ilmaisuun. Symboleilla on tärkeä merkitys sekä psykoanalyysissa että kirjallisuusterapiassa.

Jungilla oli toisenlainen näkemys runouden ja taiteen merkityksestä. Hänen mielestään taide ei synny neurooseista eivätkä symbolit olleet hänen mielestään oireita.

Jungin mukaan symbolilla on paljastava merkitys

Jungin mielestä symbolilla on paljastava merkitys. Jung korosti runon merkitystä ja sanomaa, psykologinen analyysi ei Jungin mielestä ole tärkeää.

Jungin mukaan kaikki ihmiset ovat runoilijoita ja voivat luovuudellaan kehittää ainutlaatuisen merkityssysteemin ja -maailman.

Adlerilainen psykologia huomioi ihmisen sosiaalisessa kontekstissaan

Adlerin mukaan verbaalisymboliset vastepotentiaalit (response potentials) ovat tärkeitä. Symbolien ja kielen kautta luomme ihmissuhteemme. Adlerilainen teoria ottaa huomioon yksilön hänen sosiaalisessa kontekstissaan.

Adlerin mukaan ihmisiä motivoivat enemmän tulevaisuuden odotukset kuin menneet kokemukset.

Ihmiset kehittävät elämälleen “tarinoita” ja “kuvitelmia” (fictions), jotka ovat hyödyllisiä, mutta ne on hylättävä realiteettien niin vaatiessa. Adler arvosti runoilijan kykyä ymmärtää yksilön tapaa elää elämäänsä.

Gestalt-teoria ja Gestalt-terapia tavoittelevat muutosta

Gestalt-teoria ja Gestalt-terapia on yksi taideterapiasuuntausten ja myös kirjallisuusterapian taustateorioista. Gestalt-terapia pohjautuu muun muassa fenomenologiaan ja eksistentiaalipsykologiaan.

Fenomenologiassa korostetaan välitöntä kokemusta, tavoitteena on kokemuksen ymmärtäminen selittämisen ja tulkitsemisen sijaan. Kokemusta kuvataan sanallisesti niin pitkälle kuin mahdollista.

Sekä runous että Gestalt-terapia tähtäävät muutoksen aikaansaamiseen (niin kuin  terapiat yleensäkin). Terapia on vuorovaikutuksellinen prosessi, joka tuottaa itsetutkiskelua ja kasvua.

NLP (Neuro-Lingvistic Programming)

NLP (Neuro-Lingvistic Programming) ei varsinaisesti ole teoria, mutta kirjallisuusterapiaa voidaan tarkatella NLP:n viitekehyksen näkökulmasta. NLP pohjautuu osittain Gestalt-terapiaan sekä Milton Ericksonin hypnoterapiaan. NLP:ssä kiinnitetään huomio mielikuviin.

Mielikuviin sisältyy aistihavaintoja. Mielikuvia analysoidaan aistihavaintojen rakenteiden kautta. Mielikuviin sisältyviä aistihavaintojen rakenteita muuttamalla voidaan mielikuvien tunnesisältöä muuttaa. Mielikuvilla on keskeinen sija runoudessa ja kirjoittamisessa yleensäkin.

Kirjallisuusterapiaa voidaan tarkastella myös refleksiivisyyden kautta

Kirjallisuus- ja kirjoittamisterapiaa voidaan tarkastella myös refleksiivisyyden kautta. Kirjallisuusterapeuttiseen prosessiin osallistujat reflektoivat tunteitaan ja ajatuksiaan eli niin sanotusti “katsovat peiliin”.

Refleksiivisyys tarkoittaa vielä syvällisempää prosessia, jossa osallistuja pohtii minuuttaan ja sitä, mitkä henkilökohtaiset taustatekijät ovat vaikuttamassa siihen, mitä hän ajattelee ja tuntee.

Lähteet:

Juhani ihanus: Toinen. Gaudeamus 1995.
Nicholas Mazza: Poetry Therapy.CRC Press 1999.